Vintage-aarre: oopperakäsineet / Vintage treasure: opera gloves

Tuntuu että nykyään kaikki kirppislöytö-postaukseni alkaa sanoilla “Olen etsinyt jo vuosia…”. No niin se vaan on. Vaikka muuten olenkin aika nopea liikkeissäni, niin oikeanlaista vintagelöytöä jaksan odottaa vaikka vuosia. Näin kävi mm. knallin ja silinterin kanssa ja samoin kävi myöskin näiden oopperakäsineiden kanssa. Ohuenohuet ja pehmeät vuohikaskäsineet ovat harvinainen löytö noin ylipäätään, mutta omassa koossa niiden löytämiseen on tosiaan mennyt vuosia. Aiemmin kohdalle osuneet oopperakäsineet ovat olleet kooltaan liian pieniä tai hinnaltaan ulkona budjetista.

Tällä kertaa onni potkaisi Porissa. Vanha tuttu kirppisvainu tuotti tulosta. Olen ehkä aiemminkin kertonut kirppisvainusta. Se on semmoinen epämääräinen, selittämätön tunne, että nyt pitää tehdä visiitti tietylle kirppikselle. Sitä vainua on paras totella, koska yleensä silloin joku kiva juttu odottaa. Lauantai-iltana sain semmoisen fiiliksen että nyt, nyt pitäisi päästä Poriin kirppistelemään. Tsekkasin Porin kirppislistan ja valikoin sieltä pari sunnuntain päiväajelua varten. Heti ensimmäisessä napsahti. Pari vuotta vanha Wäiskin kirppis on uusi tuttavuus, en muista aiemmin siellä käyneeni.

Oopperakäsineet eli iltakäsineet ovat yli kyynärpään ulottuvat pitkät, muodolliset käsineet. Ne ovat yleensä valkoiset, mutta myös mustia ja muitakin värejä on ollut käytössä. Nykyisin kaikki pitkät käsineet valmistetaan joustavasta napakasta satiini- tai mattajerseystä, mutta ennen ne on valmistettu eri kokoihin ohuesta vuohennahasta tai yksivärisestä iltapuvun kankaasta. Iltapuvun kanssa käytettiin aina pitkiä, kyynärpään peittäviä käsineitä, paitsi jos iltapuvussa on hihat, silloin toki käsineiden pituus suhteessa hihan pituuteen. Vanhan etiketin mukaan käsineet otetaan pois illallispöydässä ja ne pidetään sylissä lautasliinan alla. Käsineet puetaan taas illallisen jälkeen kun noustaan pöydästä. Tämä tehdään jossakin muualla kuin ruokasalissa, esim toiletissa.

Oopperakäsineitä (kyynärpään peittäviä) on käytetty länsimaissa jo 1700-luvulta lähtien, mutta erityisen suosittuja pitkät käsineet olivat empire-kaudella ja suosionsa huipulla 1800-luvun lopulta ensimmäiseen maailmansotaan asti. Maailmansodan jälkeen suosio alkoi hiipua kunnes 60-luvulla loppui lähes kokonaan. Nykyisin täyspitkiä käsineitä näkee lähinnä kuninkaallisilla tai morsiamilla. Tunnetuin oopperakäsineiden malli on tämä mousquetaire. Malli on ranteen sisäsyrjältä avoin. Ovaalin muotoinen aukko suljetaan yleensä kolmella pienellä napilla. Se tekee käsineestä istuvan ranteesta. Nimi mousquetaire tulee ilmeisesti ranskalaisten musketöörien leveävartisista käsineistä. 

Otan tähän samaan postaukseen vielä toisetkin käsineet. Löysin ne viime syksynä Nextiilin penkojaisista. Ne ovat myös valkoista ohutta nahkaa. Käsineet ovat 20- tai 30-luvulta ja niissä on ajalle tyypillinen leveähkö varsi. Varsi on koristeltu metallilankakirjonnalla. Litteä metallinauha on pujotettu nahan rei’istä jolloin se muodostaa koristeellisen kuvion. Samantyyppistä tekniikkaa on käytetty myös näyttävien juhlapukujen koristeluun. Sellaisesta hyvä esimerkki on Before Automobile-blogin 1790-luvun iltapuku. Käsineiden koristelu on vähän ronskimpaa kuin silkille tehty kirjailu. Nämä käsineet vaativat vielä vähän huoltoa, ensin pesu ja sitten muutaman ratkenneen ompeleen korjaus.

It feels that these days I start all of my thrift find postss with the words “I have been looking these for years…”. Well, that’s the way it is. Even though I am pretty fast-moving girl, I can search the right kind of vintage find for years. That’s what happened with my bowler hat and the top hat, and that’s what happened with these opera gloves. Finest of all leathers, these kid gloves are very thin and soft. They are rare to find as it is, but to find them in my size is even rarer. It literally has taken years. All other opera gloves I have encountered, have been either too small or too expensive.

This time I got lucky in Pori. My good old thrift hunch worked again. I must have mentioned it before. It is unexplainable feeling that I just have to pop up at certain flea market soon. And when that hunch appears, I better follow it. Saturday evening I got the feeling that I should go vintage hunting in Pori. So I checked what flea markets they have and chose couple for Sunday drive. First one was the lucky one. Wäiskin kirppis has been in business only for couple years and I don’t really remember thrifting there before.

Opera gloves aka evening gloves are over the elbow in length, formal gloves. They are usually white, but there’s also been black and other colours in use. Modern evening gloves are made of elastic satin or matte jersey, but in the old times, they were made either leather or evening gown material (in solid colour). It was requirement to always wear long, elbow covering gloves with evening gown. Unless the gown had sleeves, in that case length of gloves was matched accordingly. Old etiquette required that gloves were removed for supper and kept on the lap, under napkin. Gloves are put back on after supper, when getting of the table. This is done somewhere else than in ht e dining room, for example in the powder room.

Opera gloves (over the elbow) have been in use since 1800th century, but they were more popular in Regency times and at the hight of their popularity at the end of the 1800’s till the First World War. After the war popularity started to wane and in the 60’s it pretty much finished. These days long opera gloves are mainly used by royals and brides. Most well known style of opera gloves is this mousquetaire. They are open on the inner wrist. Oval shaped hole is usually closed by three small buttons. It makes the gloves very fitting on the wrist. Name mousquetaire comes apparently orifinally from the gauntlets French musketeers used to wear.

I’m also adding another pair of gloves to this post. I found these last Autum from Nextiili vintage shopping event. They are also fine white leather and are from around 1920’s or 30’s. Wide arm of the gloves is typical to the era. It’s decorated with flat metal embroidery. Wire has been woven around little holes on the leather to create decorative patterns. Similar technique has been used for other clothes, like evening gowns too. One good example is 1790’s evening gown Before Automobile blog. Glove embroidery is a bit more coarse though, than the one done on silk. These gloves require still some tlc, first washing and then mending some open seams.


Käsineet ovat yllättävän puhtaat ja hyväkuntoiset. Pientä säilytyksestä ja
käytöstä johtuvaa tahraa on, mutta ei niin pahasti että käsineet
pitäisi pestä. Näin ohuessa ja pehmeässä nahassa pesu on aina riski. /
Gloves are surprisingly clean and in good condition. There are little bit
stains from storing and use, but not that badly they would require
washing. It is always a risk with such fine leather. 

En usko että nämä käsineet ovat oikeastaan hirveän vanhat. 
Nahkaisia  pitkiä käsineitä käytettiin vielä 50- ja 60-luvuillakin joten
arvelen näiden osuvan jonnekin sinne aikahaarukkaan. /
I don’t really think these gloves are very old. Long leather gloves were 
still used in 50’s and 60’s, so I think these be from that era. 

Käsineet pitäisi pystyä napittamaan nappikoukun avulla. 
Itse en kumminkaan uskaltanut väkisin vääntää nappeja kiinni koukun
avulla, sillä napinlävet ovat aika tiukat ja nahka on niin ohutta. /

It should be possible to button these gloves on your own
with the button hook. I didn’t, however, dare to wrestle them on
with the hook, because buttonholes are quite tight and leather
is so very thin. 

20- tai 30-luvun käsineet metallilankakoristein.  Nämä eivät ole
iltakäsineet, mutta ehkäpä vierailupuvun kanssa käytettävät.
Nämä kädessä ehkä mentiin lounaalle tai ostoksille. /
20’s or 30’s gloves with metal decoration. These are not evening
gloves, but perhaps to be worn with suit. Woman might have 
worn these for lunch or shopping. 

 

5 Comments

  1. No nyt oli oikein täsmäpostaus! Eilen illalla katselin tyttöjen kanssa Ylpeyttä ja ennakkoluuloa (jälleen kerran). Siinä kun heillä oli lyhythihaiset puvut tanssiaisissa ja niiden kanssa yli kyynärpään ulottuvat käsineet, niin jäin miettimään asiaa. Tuumin mielessäni, että mistähän ne käsineet oli tehty, kun ei silloin tainnut minkään sortin trikoota olla. Toinen pohdintani olikin sitten sitä, että miten ne saatiin pysymään ylhäällä, jos ne oli kangasta. Mutta nytpä luulenkin saaneeni vastauksen pohdintaani. Kiitos siis tästä. Hyvin kauniita nuo löytämäsi käsineet ovatkin:) Hyvä kirppisvainu!

  2. MariaS says:

    Vau mikä infopläjäys, kiitos siitä! Rrrrakastan käsineitä (ja hattuja) joten tätä oli ilo lukea. Paljon uutta tietoa!

    1. Rhia says:

      Metsäntyttö – Hehe, eikös meillä ole aiemminkin käynyt niin että oon postannut jotakin, josta olet juuri silloin ollut kiinnostunut :D Ohutta nahkaa tosiaan ovat käsineet useimmiten olleet tuohon aikaan. Tuo vuohikas on oikeastaan kilinnahkaa, todella pehmeää ja ohutta. Hienoa ja kallista, nykyisin sitä ei juurikaan uutena tuotteena enää näe.
      Käsineet tehtiin hyvin istuviksi ja niitä tehtiin eri kokoja. Jopa niin istuviksi että ne käteen saadakseen piti käyttää erillisiä hansikaspihtejä joilla käsineet venytettiin käteen. Ylävarresta ne eivät silti pysyneetkään aina ylhäällä. Esim jos katsoo 50- ja 60-luvun elokuvia (mm. Grace Kellyn ja Audrey Hepburnin) niin niissä näkee selvästi miten käsineet ovat väljiä kyynärpään yläpuolelta. Kun ei ole kuminauhaa niin käsine pääsee vähän valumaan alas, käsi kun kapenee hauiksesta alaspäin ja kyynärpään kohdalla pitää kuitenkin sen verran olla varaa että käsi pääsee taipumaan.

      MariaS – Eipä kestä, sinä olit mielessä kun tätä kirjoittelin. Muistan että oot toivonukin tämmösiä infopläjäyksiä :D

  3. Onpas todella upeat käsineet! Ja kiitos siitä, että jaksoit kertoa vähän historiaa ja etikettisääntöjäkin. :)

    1. Rhia says:

      Craft Candidate – Kiitos! Hämmästyin itsekin miten hyväkuntoiset ja hienot nämä käsineet ovat. Siltä pohjalta päättelin että eivät ole ihan hirvittävän vanhat. Nahka on edelleen kimmoisaa eikä kulumia juurikaan näy.
      Kerron mielelläni myös historiasta mutta en kumminkaan haluaisi kuulostaa luennoitsijalta :)

Comments are closed.