Kosmetiikan historia ja vintagevinkki-osio on ollut tässä vähän pidemmällä tauolla, mutta nyt voitaisiin palata aiheeseen huulipunien kera. Tämä on ehkä enemmänkin sellainen historiapläjäys. Kaikenlaista kosmetiikkaa on valmistettu ammoisista ajoista, mutta varsinainen kosmetiikkateollisuus kehittyi vasta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Tuota ennen kosmetiikkaa valmistettiin pienissä putiikeissa tai kotona. Sumerilaiset valmistivat luomille ja huulille levitettäviä väriaineita murskaamalla värikkäitä jalokiviä jo 5000 vuotta sitten. Antiikin egyptiläiset murskasivat kuoriaisia saadakseen punaista väriainetta huuliinsa. Siitä on tultu melko pitkälle.
1500-luvun Englannissa huuliväristä tuli suosittua kuningatar Elisabeth I:n ansiosta. Se oli hänen tavaramerkkinsä valkoisen ihomaalin kera. Huulipuna valmistettiin mehiläisvahasta ja kasveista saatavista väriaineista, mutta vain yläluokan miehet ja naiset käyttivät sitä. Homma kääntyi aivan päälaelleen länsimaissa 1800-luvulla kuningatar Victorian aikana, kun meikkejä käyttivät lähinnä vain prostituoidut ja näyttelijät. Hyvämaineinen nainen ei sellaisiin koskenut. Korkeintaan nipisteli huulia ja poskia punakan värin nostamiseksi iholle ja ehkä salaa saattoi hieroa huulia punajuurimehulla. Yhdysvalloissa sen sijaan alettiin käyttää 1800-luvulla siveltimellä levitettävää karmiinia huulten punaamiseen, mutta sitäkään ei katsottu hyvällä ja vain näyttelijättäret voivat käyttää sitä julkisesti. Muistan myös lukeneeni jostain että jossakin historian vaiheessa punaista väriä imeytettiin puuvillakankaan palaan. Kangaspalaa oli helppo kuljettaa mukana ja hieroa siitä väriä huuliin tai poskiin. Nyt en vain enää löytänyt tätä lähdettä mistään joten en voi tarkistaa aikakautta.
1900-luvun alussa vihdoin alkoi tapahtua toden teolla. Työssäkäyvät naiset voivat ja halusivat käyttää omat rahansa muuhunkin kuin talousmenoihin. Naiset halusivat ostaa omilla rahoillaan pieniä ylellisyyksiä kuten muotia ja kosmetiikkaa. Uusi keksintö “elävät kuvat” toi esiintyjät ja julkimot edullisesti kansan lähelle. Heitä pääsi katsomaan vaikka ei olisikaan ollut varaa teatteriin tai ei päässyt tanssiaisiin tai silmäätekevien juhliin. Uusista mykkäelokuvatähdistä tuli välittömästi kuuluisuuksia ja heidän tyyliään alettiin matkia. Olkoonkin että valkokankaalla alkeellinen valaistus ja filmin laatu edellytti aivan toisenlaista maskeerausta kuin elävässä elämässä. Huulipunien ja muun kosmetiikan käyttö alkoi yleistyä ja uusia tuotteita tuli markkinoille. 10-luvulla keksittiin sylinterinmuotoinen hylsy jossa oli pieni vipu jonka avulla huulipuikon saattoi työntää esiin. Ne joilla ei ollut varaa ostaa huulipunaa saattoivat hieroa huuliin unikon tai pelargonian terälehtiä. Suomessa tosin ei tähän aikaan vielä tiedetty meikeistä paljon mitään.
1920-luvulla keksittiin automaattinen huulipuna, huulipuikko joka nousi ylös kiertämällä hylsyä. Huulipunan lisääminen julkisesti oli muotia, tosin oli se silti vähän skandalöösiäkin. Huulipuniin saatiin vihdoin muotivärejä. Aiemmin värivalikoima oli ollut hyvin rajallinen, lähinnä sitä karmiininpunaista. 20-luvun alussa muotivärejä olivat ruusu ja vadelma, puolivälissä muotiin tuli oranssi ja vuosikymmenen lopulla hyvin tummat verenpunainen, luumu ja punaruskea. Huulipunien laadussa oli tosin toivomisen varaa, ne olivat hyvin ihoa kuivattavia. Myös ensimmäinen suudelmankestävä huulipuna tuli markkinoille, mutta siitä ei tullut myyntimenestystä koska se todellakin oli niin kestävää että sen puhdistaminen huulista osoittautui hyvin hankalaksi. Huulten muoto oli tärkeä, niistä pyrittiin saamaan pieni suppusuu joten amorinkaarista piirrettiin melko terävät ja maalatuista huulista tehtiin omia huulia pienemmät.
30-luvulle tultaessa tummat värisävyt olivat out ja muodikkaimmat huulipunat olivat vaaleaa ruusua, vadelmanpunaista, kiinanruusua ja oranssia. Huulien muodon tuli olla siro, mutta täyteläisempi kuin 20-luvulla. Max Factor, meikkien uranuurtaja, kehitti 30-luvulla ensimmäisen huulikiillon. Sota-aikana kosmetiikan, niin myös huulipunan saatavuus oli heikompaa Euroopassa. Raaka-aineista oli pulaa ja metalliset huulipunahylsyt korvattiin kartongilla. Yhdysvalloissa sota ei vaikuttanut yhtä voimakkaasti. Kun 30-luvulla huulet maalattiin hiukan omia pienemmäksi niin 40-luvulla ne piirrettiin vastaavasti vähän omia huulia runsaammiksi. Suosituimmat värisävyt olivat bordeaux ja tiilenpunainen.
50-luvulla suosituin huulipunan sävy oli kirkkaanpunainen ja vuosikymmenen loppua kohden myös vaaleanpunaiset sävyt. Idolien kuten Marilyn Monroen ja Elizabeth Taylorin huulipunasävyjä matkittiin. 60-luvulla nuoret alkoivat käyttää enemmän meikkejä ja kun vanhemmat kielsivät teineiltä kirkkaat huulipunat, he käyttivät sen sijaan vaaleita sävyjä. Uudet helmiäishohtoiset huulipunat olivat muotijuttu, suosituimmat sävyt olivat helmiäisbeige, vaalea roosa ja kipsivalkoinen. Jotkut jopa käyttivät peitepuikkoa huulipunan sijaan jotta huulet näyttäisivät mahdollisimman ihonsävyisille. Huulipuna oli naiseuden mittari ja naista joka ei käyttänyt huulipunaa pidettiin vähän kummallisena. Huulten rajaaminen oli tarpeetonta kun huulten luonnollinen muoto oli valttia ja vaaleat värit suosituimpia.
70-luvulla huulimeikkejä oli jo kolmea erilaista, helmiäistä, huulikiiltoa ja mattapunaa. Huulikiilto oli näistä ylivoimaisesti suosituin ja sitä myytiin mm. lasisessa roll-on pullossa. Kiiltoa voitiin myös lisätä muun huulipunan päälle. 70-luvulla tuli markkinoille myös ensimmäiset maku-huulipunat. Huulten rajaamisesta ei edelleenkään välitetty, suosikkisävyjät olivat rusehtavat sävyt, mutta ensi kertaa nähtiin myös täysin mustia huulipunia punk-skenessä. Maanläheisten ja toisaalta myös sekalaisten 70-luvun värien jälkeen 80-luvulla alkoivat kiinnostaa väriharmoniat ja rohkeat värit. Luonnollinen meikki oli out. Huulet piti taas rajata tarkasti. Huulipunat olivat usein siniseen taittavia punaisia tai pinkkejä. Nuoret saattoivat kokeilla jo räväkämpiäkin värejä kuten vihreää ja sinistä, mutta sellaisia huulipunasävyjä ei vielä hirveästi ollut markkinoilla vaan piti turvautua silmänrajauskyniin tai muihin silmämeikkeihin. 90-luvun uutuus huulipunamarkkinoilla olivat erilaiset nestemäiset sävytteet “tint” ja “stain”. 2000-luvulla ei enää ole oikeastaan mitään uutta keksittävää. Löytyy kaikkia mahdollisia värisävyjä ja koostumuksia huulilakoista mattapuniin ja kiilloista hileisiin. 2010-luvulla ollaan taas palattu esiäitiemme tapoihin, viimevuosien muotijuttu kun ovat olleet itsetehdyt huulivoiteet ja -punat. Ympyrä sulkeutuu.
Karmiini – syvänpunainen väriaine jota saadaan kokenillikirvoista
Tint & stain – nestemäisiä, lähes vesimäisiä, meikkejä joilla saa iholle luonnollisen näköisen värin, eivät jätä ihon pinnalle voidemaista tai tahmeaa kalvoa
Jos pidit tästä jutusta, saatat tykätä myös muista Vintage Beauty Tip-jutuista tai siitä miten tein omaa huulivoidetta.
Cosmetic history and Vintage Beauty Tips have been on long break again, but let’s return to it with lipsticks. This is more of a history bundle than actual tips. All sorts of cosmetics have been made since the beginning of humanity, but the actual cosmetic industry didn’t start until the end of 1800’s and beginning of 1900’s. Before that cosmetics were made at home and in little boutiques. Sumerians crushed colourfull jewels already 5000 years ago, to create makeup for eyes and lips. Antique Egyptians crushed beetles to create red dye for their lips. We have come far from that.
Lipstick became popular in 1500’s England due to Quee Elisabeth I. It was her trademark with white facepaint. Lipcolour was made from beeswax and colourings from plants. Only upper class men and women wore it. Things went topsy turvy in the 1800’s Europe during Queen Victoria’s era, when only actors and prostitutes wore makeup. Women with good background didn’t dare to touch such things. They perhaps just pinched their cheeks and lips to make them pink or perhaps secretly rubbed their skin with beetroot juice. Around the same time in United States women started using carmine, which was applied with brush. That wasn’t overly accepted either, only actors used it in public. I also remember reading from somewhere that at some point of history red colouring was soaked into small cotton cloth. It was easy to carry with you and you could rub it on your skin to get desired pinkish hue. I just could not find that online page to confirm the era.
Beginning of 1900’s was the big launch. Women were finally allowed to work outside homes and earn money. They also wanted to spend their earnings for other stuff than just food and living. Small luxuries like fashion and cosmetics became popular shoppings. New invention “moving pictures” brought performers and celebrities close to the common people. It was possible to go to the movies even though you could not afford theater or was not invited to balls. New silent film stars became celebrities overnight and people started copying their style. Even though movies of that time required completely different kind of makeup than real life. Lipsticks and other cosmetics became common and new items came to market. In 1910’s the cylinder-shaped lipstick casing was invented. It had a small lever to lift up the stick. Those who could not afford lipstick, rubbed perhaps poppy or pelargonium petals to their lips to get some tint. In Finland people knew little about makeup at this time.
Automatic lipstick was invented in 1920’s. It had a swivel operation which made the stick come visible. Adding lipstick in public became fashionable, even though it was still a bit vulgar to do. Finally there were some fashionable colours instead of just one shade of carmine red. Early 20’s rose and raspberry were popular shades but in the late 20’s very dark blood red, plum and reddish brown were best choices. But, the quality of the lipsticks left a lot to wish for, they made lips very dry. First ever kiss-proof lipstick was also introduced, but it didn’t become big success because it was so longlasting that washing it off before going to bed was very difficult. Shape of the lips was important. Most desired shape was very small and cupid bows were drawn very pointy. Lips were usually painted smaller than natural size.
By the 30’s, dark colours were out and most fashionable colours were light rose, raspberry, hibiscus and orange. Shape of lips was still quite small, but fuller than in the 20’s. Max Factor, the pioneer of makeup, created first lipgloss in 1930’s. During the wartime lipsticks were difficult to come by, like most cosmetics. Cosmetic ingredients were used war effort instead and metal casings were replaced with cards and paper. Even though in United States, war didn’t affect as much as it did in Europe. Still in the 30’s lips were painted smaller than natural size, but in 40’s much fuller shape was desired and lips could be painted larger than natural size. Most popular colours in 40’s were bordeaux and brickred.
Most fashionable shade of lipstick in the 50’s was bright red, but towards the end of the decade, colours became more pale. Idols, like Marilyn Monroe and Elizabeth Taylor were copied for their style. In the 60’s young women started using more makeup and when parents said no to bright red lipsticks, they turned to pale colours. New pearlescent colours were fashionable, most popular shades were pearl beige, pale rose and plaster white. Some even used the cover stick to imitate the skin tone for lips. Lipstick was the measure of femininity and those who did not use it, were thought to be a bit weird. Lipliners were not used, it wasn’t really needed due to natural shapes were popular and colours were so pale.
In the 70’s there were already three different kind of lipsticks, gloss, pearlescent and matte. Lipgloss was the most popular of the era and it was sold for example in tiny glass roll-on bottles. People also used it ontop of other lipsticks. In the 70’s the first flavoured lipsticks came to market. People didn’t really care for lipliners, most popular colours were brownish tones, but first time completely black lipstick was seen in the punk scene. After the earthtoned and mix and match 70’s colour pallette, in the 80’s colour harmonies became popular. Bold colours were used and natural makeup was out. Lipliners came back and lipsticks were often bluish reds and pinks. Younger people were experimenting with bolder colours like blue and green. Even though those colours were not readily available in lipsticks, you just had to use eyeliners and other makeup for it. In the 90’s new invention was tints and stains, liquid lip products. And in the millenium there wasn’t really much new to invent. Everything was already in the market, all possible shades and textures from laquers to matte and gloss to glitter. In the 2010 we are sort of returning to the ways of our ancestors. Most fashionable thing is homemade lipbalms and lipsticks. Circle is closing.
Carmine – deep red dye that comes from cochineal insects
Tint & stain – liquid, almost water-like makeup that only gives you natural hint of colour, don’t leave greasy or sticky films on the skin
If you liked this article, you might also like my other Vintage Beauty Tips or the story when I made my own tinted lip balm.