{"id":29,"date":"2008-08-05T04:16:00","date_gmt":"2008-08-05T01:16:00","guid":{"rendered":"http:\/\/www.evildressmaker.com\/?p=29"},"modified":"2011-05-26T22:21:41","modified_gmt":"2011-05-26T19:21:41","slug":"masennusvitutusstressi","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.evildressmaker.com\/?p=29","title":{"rendered":"Masennusvitutusstressi"},"content":{"rendered":"


T\u00e4n\u00e4\u00e4n en jaksa innostua mist\u00e4\u00e4n. Eilen oli paska p\u00e4iv\u00e4 t\u00f6iss\u00e4. Paskaa kaadettiin p\u00e4\u00e4lle t\u00e4yslaidallinen. Olisin voinut kiljua \u00e4\u00e4neen: anna lomaa sekin kusip\u00e4\u00e4! Olen stressaantunut, v\u00e4synyt ja kiukkuinen. Ja sellainen olo on nyky\u00e4\u00e4n yh\u00e4 useammin.<\/p>\n

Olin aina reipas ja sellainen selviytyj\u00e4 tyyppi. Ihmettelin aina ett\u00e4 mik\u00e4 ihme saa ihmiset masentumaan, enk\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4nyt sit\u00e4 ollenkaan. P\u00e4\u00e4sin opiskelemaan. Kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 vuotta sujuivat loistavasti. Sain hyvi\u00e4 numeroita ja olin aina se jolla oli kaikki ty\u00f6v\u00e4lineet mukana ja teht\u00e4v\u00e4t ensimm\u00e4isen\u00e4 tehtyn\u00e4. Viimeisen vuoden lopputy\u00f6aihekin mulla oli jo toisen vuoden kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 mietittyn\u00e4 ja kes\u00e4n aikana olin jo aloittanut sen tekemisen. Kolmas vuosi muutti kaiken. Ty\u00f6tahti oli aika tiukka. Koulup\u00e4iv\u00e4t eiv\u00e4t tahtoneet riitt\u00e4\u00e4 kaikkien teht\u00e4vien tekemiseen vaan kotona piti pakertaa iltamy\u00f6h\u00e4ll\u00e4 viel\u00e4 hommia. Luokkamme otti viel\u00e4 lis\u00e4hommia kouluteht\u00e4vien lis\u00e4ksi. Opettajat kutsuivat meid\u00e4n luokkaa superluokaksi koska olimme kaikki niin asialle omistautuneita, sanavalmiita ja kantaa ottavia. Tunnollisia pakertajia. No t\u00e4mm\u00f6inen perfektionisti kun olen alkoi tulla suorituspaineita teht\u00e4vien tekemisest\u00e4. Aiemmin etuajassa palautetut teht\u00e4v\u00e4t muuttuivat viimetingassa kokoon v\u00e4s\u00e4tyiksi. En silti tinkinyt laadusta. Numerot pysyiv\u00e4t ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4. Viimeisen puoli vuotta pinnistelin nelj\u00e4n tunnin y\u00f6unilla. Istuin y\u00f6my\u00f6h\u00e4\u00e4n tietokoneella v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 palautettavista teht\u00e4vist\u00e4 ja tein niit\u00e4 sitten l\u00e4pi y\u00f6n viimeisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 ennen palautusta. Asuntoni oli kaaos. Laihduin. P\u00e4\u00e4lle p\u00e4in n\u00e4ytin silti iloista naamaa mutta iltaisin yksin kotona oli kamalinta. Raha-asiat alkoivat menn\u00e4 p\u00e4in prinkkalaa ja jouduin ottamaan pienen lainan maksaakseni laskunippuni. Opettajat, erityisesti yksi heist\u00e4, asettivat meille riman aika korkealle koska olimme osoittaneet pystyv\u00e4mme keskim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 parempaan. Yritimme keskustella asiasta ja saada vaatimustasoa alasp\u00e4in, tuloksetta. Pari kuukautta ennen koulun p\u00e4\u00e4ttymist\u00e4 olin varma ett\u00e4 en tule valmistumaan. Puristin itsest\u00e4ni kaikki mehut irti ja sain kuin sainkin paperit ulos koulusta ajoissa. Luokkani parhain arvosanoin. En ollut hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n kuvitellut ett\u00e4 voisin saada stipendin parhaana oppilaana. Olin vain tehnyt parhaani ja yritt\u00e4nyt pit\u00e4\u00e4 omaa tasoani yll\u00e4. Niin kuitenkin k\u00e4vi. Luokkamme sai muutamia muitakin rahallisia tunnustuksia ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isist\u00e4 projekteistamme.<\/p>\n

Valmistuttuani vaatetusalan artesaaniksi menin kes\u00e4t\u00f6ihin paikkaan jossa olin ollut my\u00f6s edellisen\u00e4 kes\u00e4n\u00e4. Ehdin olla viikon t\u00f6iss\u00e4 kun romahdin t\u00e4ysin. T\u00f6iss\u00e4k\u00e4ynti oli raskasta ja minua itketti kokoajan. Seuraavana maanantaina en kyennyt en\u00e4\u00e4 l\u00e4htem\u00e4\u00e4n t\u00f6ihin. Huolestunut yst\u00e4v\u00e4ni j\u00e4rjesti minut ensiapuun ja sit\u00e4 kautta p\u00e4\u00e4sin kriisiryhm\u00e4n psykiatrille. Minulle m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin mielialal\u00e4\u00e4kitys ja reilu kuukausi sairauslomaa sek\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6lliset tapaamiset kriisiryhm\u00e4n psykologin kanssa. Keskivaikea masennus oli tosiasia. L\u00e4\u00e4k\u00e4ri sanoi ett\u00e4 minun pit\u00e4isi ajatella sairauslomaa hyvin ansaittuna kes\u00e4lomana ja lev\u00e4t\u00e4. Sanoin ett\u00e4 en pysty nukkumaan sill\u00e4 uni ei tule kun asiat py\u00f6riv\u00e4t p\u00e4\u00e4ss\u00e4. L\u00e4\u00e4kityksen oli tarkoitus auttaa my\u00f6s nukahtamaan. S\u00f6in niit\u00e4 melkein vuoden. Sain reseptin my\u00f6s rauhoittaviin joita en koskaan ottanut. Sen verran tahtoa minulla oli j\u00e4ljell\u00e4 ett\u00e4 p\u00e4\u00e4tin etten koske niihin. Monesti se oli kuitenkin l\u00e4hell\u00e4 kun pitelin l\u00e4\u00e4kepakettia ja mietin otanko kaikki kerralla. Ennen sairastumista en ollut voinut kuvitellakaan milt\u00e4 tuntuu kun ei pysty edes nousemaan s\u00e4ngyst\u00e4 yl\u00f6s.<\/p>\n

Olin yll\u00e4ttynyt siit\u00e4 miten paljon masentuneita ihmisi\u00e4 maailmasta l\u00f6ytyy. Kohtasin aivan uudenlaisen ankean maailman. Monilla oli asiat viel\u00e4 huonommmin kuin minulla. Oma l\u00e4\u00e4kitykseni osui kerrasta kohdalleen ja aloin parantua aika nopeasti. Monilla toipuminen kest\u00e4\u00e4 vuosia. Oli h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4 huomata ett\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n en ole ollut yht\u00e4\u00e4n surullinen. Ilo alkoi hiipi\u00e4 takaisin el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Terapia ilmeisesti auttoi my\u00f6s vaikka luulen ett\u00e4 en ollut aina ihan rehellinen siell\u00e4k\u00e4\u00e4n. Olen vasta j\u00e4lkeenp\u00e4in oppinut avoimuutta ventovieraita kohtaan. Viimeisell\u00e4 terapiakerralla psykologi sanoi ett\u00e4 sin\u00e4 olet t\u00e4\u00e4ll\u00e4 terveimm\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4. Se lohdutti hirve\u00e4sti. Muistan my\u00f6s l\u00e4\u00e4k\u00e4rin sanat. Lopun el\u00e4m\u00e4\u00e4ni olen riskiryhm\u00e4ss\u00e4 sairastua uudelleen. Masennus on m\u00f6rk\u00f6 joka tulee aina kummittelemaan varjoissa ja jos en pid\u00e4 varaani se iskee uudelleen. Olen yritt\u00e4nyt v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 stressi\u00e4 mutta perfektionistina tunnen jatkuvaa huolta asioista ja stressaan pienist\u00e4. Morkkis tulee jo siit\u00e4 ett\u00e4 en ole imuroinut kotona pitkiin aikoihin.<\/p>\n

Olen ollut onnekas sill\u00e4 yst\u00e4v\u00e4t ovat pysyneet rinnallani vaikeinakin aikoina. L\u00e4hisuku on my\u00f6s ollut ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4inen eiv\u00e4tk\u00e4 ole leimanneet minua hulluksi. Olen ollut aika avoin masennuksesta kertoessani. Olen min\u00e4 kohdannut niit\u00e4kin jotka sanovat: “se on kuule vaan omasta aktiivisuudesta kiinni, tartut vaan itse\u00e4si niskasta niin kyll\u00e4 se siit\u00e4.” “Yl\u00f6s ulos ja lenkille” on my\u00f6s usein kuultu neuvo. Valitettava tosiasia on se ett\u00e4 silloin kun on pahasti masentunut ei todellakaan kiinnosta yhtik\u00e4s mik\u00e4\u00e4n. On helppo antaa ohjeita vierest\u00e4 kun ei tied\u00e4 ett\u00e4 jo pelkk\u00e4 s\u00e4ngyst\u00e4 yl\u00f6s nouseminen on hirvitt\u00e4v\u00e4n vaikeaa. Eik\u00e4 kyse ole siit\u00e4 etteik\u00f6 ihminen haluaisi ryhdist\u00e4yty\u00e4. Min\u00e4 halusin ryhdist\u00e4yty\u00e4 joka ikinen p\u00e4iv\u00e4, fyysinen ruumiini vain ei siihen kyennyt. Olen kohdannut my\u00f6s niit\u00e4 jotka ylpeilev\u00e4t selvinneens\u00e4 masennuksesta ilman l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4 koska ” se on omasta tahdosta kiinni”. Newsflash!<\/span> Kaikki eiv\u00e4t ole samanlaisia, toisille se oma tahto ei ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 riit\u00e4 selviytymiseen. Mutta hieno juttu sille jolle se riitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Meill\u00e4 perfektionisteilla on se heikkous ett\u00e4 me emme tahdo antaa periksi. Periksi antaminen on luovuttamista. Perfektionisti on suoriutuja jolle on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen vaikea tunnustaa itselleen ettei kykene johonkin. Omat periaatteet eiv\u00e4t anna lupaa olla sairaana tai tehd\u00e4 huonompaa laatua. Perfektionisti tuntee huonoa omatuntoa kaikesta joka ei suju h\u00e4nen korkeiden standardiensa mukaan. Burnout on perfektionistien tauti. Min\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 opettelen sit\u00e4 periksi antamista ja hellitt\u00e4mist\u00e4. Asiaa ei kyll\u00e4 auta se fakta ett\u00e4 kes\u00e4lomaa en ole saanut nelj\u00e4\u00e4n vuoteen. Laskin ett\u00e4 olen ollut lomalla nelj\u00e4n vuoden aikana ehk\u00e4 yhteens\u00e4 25 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, eli suurinpiirtein yhden vuoden loma jaettuna nelj\u00e4lle vuodelle. Kiitos m\u00e4\u00e4r\u00e4aikaisten ty\u00f6suhteiden. Nykyiselle ty\u00f6nantajalle sanoin ett\u00e4 pelk\u00e4\u00e4n oman jaksamiseni puolesta mutta h\u00e4nt\u00e4 ei kiinnostanut joten lomaa ei tippunut. Maksoi kaiken rahana vastoin tahtoani. Haluaisin j\u00e4\u00e4d\u00e4 sairauslomalle lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n mutta perfektionisti minussa ei anna lupaa hellitt\u00e4\u00e4, sill\u00e4 j\u00e4tt\u00e4isin ty\u00f6toverini pulaan. Nyt on ment\u00e4v\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 kerrallaan. Eilen oli paska p\u00e4iv\u00e4, saa n\u00e4hd\u00e4 miten t\u00e4n\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

T\u00e4\u00e4lt\u00e4 t\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n

<\/span><\/p>\n