Perhosten kerääjä / Lepidopterist

Otsikko kuulostaa jollekin mystiselle steampunk-romaanille, vai mitä. Meille kun on nyt vähän sattuman oikusta alkanut kerääntyä olohuoneen seinälle noita perhosia niin pitihän niitä sitten kantaa kotiin ihan Englannista asti. Matkalla ruokakauppaan satuimme kulkemaan hyväntekeväisyyskirppiksen ohi ja sen ikkunassa oli houkuttimena perhostaulu. Nuo kaksi aiemmin hankkimaani taulua ovat nimilapuista päätellen luultavasti jotakin turistikamaa, mutta tämä uusin tulokas on toista maata. Kehys on vanhan näköistä, painavaa puuta ja ripustin on ruuveilla kiinnitetty mutkalle taipunut rautalanganpätkä. Selkeästi siis vanha taulu ja siitä päätellen ehkäpä jopa aito perhoskeräilijän kokoelman osa.

En osaa selittää miksi perhoskokoelmat viehättävät. Jokin noissa siipien muodoissa, väreissä ja hohteessa vetoaa. Ja täytyy myöntää että perhosharrastuksen historiallinen aspektikin kiinnostaa. Luin hiljattain että perhostutkijoiden seura Lontoossa oli yksi maailman vanhimpia eläintieteen yhteisöjä. Valitettavasti Society of Aurelians tuli tiensä päähän vuonna 1748 kun tulipalo tuhosi heidän kaikki näytteensä, kirjallisuuden ja tutkimustuloksensa. Jäsenet selvisivät kaikki hengissä mutta kaiken materiaalin menetys veti niin matalalle mielelle, että eivät sitten koskaan saaneet aikaiseksi aloittaa työtä alusta uudestaan. Yritin löytää tietoa perhosten keräilystä Suomessa, mutta edes perhostutkijoiden seuran sivuilta ei historiaa löytynyt. Itse en halua kerätä eläviä perhosia, mutta jos joskus löytäisin valmiina sellaisen isomman kehyksen jossa on paljon värikkäitä perhosia, niin kokoelma alkaisi olemaan hyvällä mallilla.

Aurelian – vanha englanninkielinen nimitys perhosten tutkijoille ja keräilijöille, nykyisin heitä kutsutaan nimellä lepidopterist

inenglish

Headline sounds like some sort of mysterious steampunk novel, doesn’t it. Sort of by accident butterflies started gathering on our livingroom wall. So I had to bring one butterfly frame all the way from England. On our way to the supermarket we went past charity shop and I saw butterfly collection frame in the window. The other two frames we have are probably made for tourists, assuming because of  the style of name tags, but this newest edition is a whole different thing. Frame is old looking and made of heavy wood, hanger is just a piece of wire, attached by two screws. So it is clearly much older and based on that perhaps even real lepidopterist specimen.

I can’t really explain why butterfly collections are so interesting to me. Something about the shapes, colours and the shimmering in the wings is so very luring. And I have to admit that the historical aspect of collecting butterflies interests me. I recently read that Society of Aurelians was one of the oldest zoological societies in the world. Unfortunately it all came to an end in 1748 when fire destroyed all of their specimens, literature and studies. Members of the society were all able to escape the fire, but the loss of all of their material was so devastating they never got around starting all over. I don’t want to collect live butterflies myself, but if I just could find larger frame with loads of colourfull butterflies, I’d be happy. Then my collection would be pretty much perfect.

Aurelian – old english term for those who study and collect butterflies, modern term is lepidopterist

morebutterflies1

morebutterflies2

morebutterflies3

19 Comments

  1. Hieno perhoskokoelma jo nyt. Tuolla näkyy myös kasviston kantta. Ja tuon naisen kuva näytää ihan sinulta. Oletko se sinä? Meillä on joskus ostettu kirpparilta pari perhostaulua myös, mutta nyt ne on jossain varastossa, kun on niin vähän sellaista seinäpintaa mihin mitään sais. Kasviston löysimme kirpparilta myös joskus. Siinä on jonkun joskus vaivalla keräämät kasvit.

    1. Rhia says:

      Metsäntyttö – Minähän se, olin joskus Atelieri O. Haapalalle mallina. Kasviston kannet sain vuosia sitten entisestä työpaikastani, olivat menossa varaston siivouksen yhteydessä roskiin joten korjasin talteen. Kasvikokoelmaa niiden välissä ei enää ollut tallella.

  2. Elise says:

    Hieno perhoskokoelman alku! Minulla on vasta kolme perhosta… Aion varovasti siirtää ne kaikki samaan kehykseen halpisrihkamakehyksistään. Unelmana olisi myös, että löytäisin suuren ja vanhan perhostaulun, mutta harvoinpa sellaisia tuntuu tulevan vastaan. Toinen unelmani olisi löytää edes se oikein sininen perhonen, jonka siivet välkehtivät. Tiedät ehkä perhosen, mutta minä en tiedä tai muista sen nimeä.

    1. Rhia says:

      Elise – Huh, minä en uskaltaisi alkaa noita siirtelemään, ovat niin hauraita. Tuossa keskimmäisessä taulussa on jo isoimman perhosen takaruumis irronnut (oli irti jo kun ostin sen) ja se pyörii tuolla kehyksen alareunassa, mutta ei haittaa seinällä kun se ei sieltä näy minnekään kun kehys on sen verran ylhäällä seinällä.
      Mä olen kerran bongannut pari sellaista isoa perhostaulua joissa oli enemmän perhosia kuin 10 kpl per taulu. Mutta niissä oli sen verran suolainen hinta myös etten raaskinut ostaa. Ja toinen oli ns. “vajaa” kokoelma, eli oli vissiin jäänyt kerääminen kesken eikä taulu ollut täynnä.

      Suomessa sellaisia sinisiipisiä perhosia ovat ainakin Sinisiivet joita on monta eri lajia, toiset sinisempiä kuin toiset. Ovat kooltaan aika vaatimattomia. Joskus lapsena olin perhosista kiinnostunut sen verran enemmän että ihan opettelin niiden lajejakin ulkoa (ulkohuusin seinällä oli juliste mistä oli helppo opetella), mutta suurin osa on unohtunut. Ja nyt kun pistin googlen laulamaan niin Sinisiipiä vielä sähäkämmän näköisiä ovat Taivaansiivet, mutta niitä elää vain Meksikossa ja Etelä-Amerikassa. Pistäpä googlen kuvahakuun hakusanaksi Morpho…. Sellainen olisi kyllä upea. Nämä oman kokoelman perhoset kun on aika vaatimattoman värisiä.

  3. Hehkuvainen says:

    Aurelian on kaunis sana! Paljon hienompi kuin lepidopterist. Perhoset ovat nättejä tuolleen kuolleinakin.

    1. Rhia says:

      Hehkuvainen – No sanopas muuta. Aurelian tulee sanasta aurelia/-us. Se taas on chrysalis-sanan synonyymi ja tarkoittaa koteloa. Kotelon aurealia/aurelius-nimitys tulee siitä kullansävyisestä hohteesta joka kotelossa on juuri hetkeä ennenkuin perhonen kuoriutuu siitä ulos. Lepidopterist taas tulee sanasta lepidoptera joka on perhosten lahkon latinankielinen nimi. Minustakin voitais ihan hyvin vielä käyttää tuota aurealian-nimitystä. Tosin Suomessa käytetään tylsästi vain termejä perhosharrastaja, perhosten keräilijä ja perhostutkija.
      Onhan ne nättejä kuolleenakin. Mä en hennoisi tappaa eläviä perhosia sen takia että saisin niitä seinälle, siksi mieluummin sitten hankin näitä jo valmiiksi kuolleita, ja mitä vanhempia niin sen parempi.

  4. Oon samaa mieltä tosta, että tuo Aurelian on paljon mukavampi sana. Tuo Lepidopterist tuo mieleen jonkun esihistoriallisen elukan tai sitten pikkupoikien legoukkelit. Meillä on kesäisin sinisiipiä. Kovin pieniä tosiaan ovat.

    1. Rhia says:

      Metsäntyttö – Mulle taas tulee mieleen joku mystinen sairaus :D Mutta mehän voidaan päättää että käytämme aureliania lepidopteristin sijaan.

  5. Lou says:

    Minulle taas lepidopterist tuo mieleen jonkunlaisen lelukopterin :D
    Itsekin katselin just kirppiksellä perhostaulua, mutta jätin kuitenkin viime tipassa ostamatta. Se tuntuu niin makaaberilta tai en kai vegaanina ole ihan varma maustani, heh.

    1. Rhia says:

      Lou – :D voishan se kopterikin olla. Onhan siinä tietysti se makaaberi puoli olemassa kun kuolleita elukoita seinällä roikottaa. Mulla se raja menee siinä että en halua itse niitä tappaa ja perhostutkijain seurakin suosittaa että perhosia ei turhaan tapettaisi edes tieteen nimissä. Siksi kauneudenkaipuuseeni mieluummin hankin näitä vanhoja.

  6. Elise says:

    Juu, Morpho se oli! Olen sellaisen kerran nähnyt, kuolleena. Sillä on uskomattoman väriset siivet :)

    1. Rhia says:

      Elise – Joo niillä näyttää olevan kyllä upeasti hehkuvat siivet. Ehkäpä sellainen vielä joskus osuu kohdalle.

  7. Julia says:

    Kiitos vinkistä, kaunis kokoelma! Hohtosinisiipi on se upea, välkehtivän sininen pikkuperhonen. Kaikki sinisiivet ovat kauniita myös toiselta puolelta.

    Minäkin kerään myös kasvistoja, ja sitten sudenkorentoja ja koppakuoriaisia (sittisontiaisissa on upeita värejä!). Pyydystän yhden per laji.

    Valmiita kokoelmavitriinejä olen ostanut antiikkimessuilta. Taitavat maksaa noin 40 euroa ja ovat useimmat 70-luvulta.

    1. Rhia says:

      Julia – Joo, sinisiivissä on niitä ruskeita pyörylöitä ja muita kuvioita siipien alapuolella. Itse olen lapsesta asti pitänyt kovasti Suruvaipasta, jotenkin se vetosi kovasti kauneudentajuuni. Ja erikoinen nimikin varmasti oli syynä miksi se niin viehätti. Sinänsä hassua että vaikka olen maalta kotoisin ja paljon perhosia lapsena nähnyt, niin en koskaan päässyt näkemään mm. neitoperhosta elävänä. Vasta nyt aikuisena pari vuotta sitten näin sellaisen läheltä, ihan siellä omassa kotipuutarhassa kylläkin. Äiti oli laittanut jotakin uusia kukkia sinne joista neitoperhoset ilmeisesti erityisesti pitivät koskapa kerääntyivät siihen tiettyyn kasviin.
      Muista hyönteisistä en niin hirveästi välitä, vaikka sudenkorennot ovatkin kyllä yksiä suosikkejani nekin. Kovakuoriaisista kiinnostavat ainoastaan ne upean väriset. Olen aikonut joskus kokeilla sitä koppiskirjontaa jahka saan aikaiseksi tilata riittävän määrän niitä koppiksen kuoria.

  8. Siis mitä ihmeen koppiskirjontaa?

    1. Rhia says:

      Metsäntyttö – Semmosta kirjontaa missä käytetään kovakuoriaisten kuoria koristeena.

  9. Julia says:

    Suruvaippaa minulla ei olekaan, mutta olen maalannut sen yhteen runoon (https://www.flickr.com/photos/pprusi/9912380313/in/set-72157627213647245).

    Koppiksissa nuo metsäsittiäiset eli sittisontiaiset ovat tosi upean värisiä. Minulla on “petrooli”, “kupari” ja “smaragdi”… :)

    Koppiskirjonta ja hiuskorut ovat kiehtoneet minuakin aina! Teepä jotain niistä!

  10. Nuo koppiskirjontakuvat oli tosi upeita, joita tuosta linkistä katsoin! Olisin kuvitellut niitä kuoria jotenkin hauraiksi, mutta eivät ne niin taida ollakaan.

    1. Rhia says:

      Julia – Kaunis runo ja maalaus. Mitäs mä nyt noista sitten tekisin? Sitä kirjontaa kyllä jossain vaiheessa, mutta ensin pitää saada niitä koppiksia. Jonossa on projekteja jos jonkinlaisia, joten voi ottaa aikansa… Mulla ei ole yhtään hiuskoruja olemassa itsellä niin en voi mitään vintage-aarrepostaustakaan tehdä. Pitäs semmonen koru löytää ensin. Molemmista olen kyllä blogissakin kirjoittanut joitakin vuosia sitten.

      Metsäntyttö – Eivätkös vain olekin! Minäkin luulin, mutta ilmeisesti ovat aika sitkeitä kuitenkin. Jostakin ohjeesta luin että niitä kuoria pitäisi ensin liottaa että niihin pystyy tekemään reiät, eli aika sitkeää tavaraa.

Comments are closed.