Hautajaiset Englannissa / Funeral in England

on

Teimme isännän kanssa tuossa viikko sitten pikamatkan Englantiin vähän ikävämmissä merkeissä. Avokin isosisko nimittäin päätti maallisen taivalluksensa aika yllättäen, vaikka hänellä olikin ikää jo 70 vuotta. Jouduimme siis matkustamaan hautajaisiin. En ole aiemmin ollut hautajaisissa ulkomailla joten en yhtään tiennyt että mitä oli odotettavissa. Kun en ole yhtään uskonnollinen ihminen niin osallistuin seremonioihin lähinnä utealiaan kiinnostuneena. En tiedä kiinnostaako tämä teitä ollenkaan, mutta kirjoitan siitä huolimatta sillä koen nämä pienet Suomen ja Englannin väliset kulttuuriset eroavaisuudet mielenkiintoisina.

Englannissa hautajaiset hoidetaan kirkon sijaan nykyään usein krematorion kappelissa, joka on nimenomaan tilaisuutta varten suunniteltu. Kukkalaitteita toivat ainakin lähimmät sukulaiset, mutta ne eivät ole niin pakollisia. Englannissa muotoillut kukkalaitteet ovat hyvin suosittuja, esim ristin muotoiset tai sellaiset joissa kukista on muotoiltu vainajan etunimi tai Mum/Dad (=äiti/isä) jne.  Kukat asetettiin kappelin ovella odottavan kyltin luokse. Kyltti kertoi kenen hautajaiset olivat kyseessä. Saattoväki odotti ulkona kun vainajan arkku tuotiin kappeliin ja laskettiin kappelin etuosassa olevalle korokkeelle. Kappelissa on penkit samoin kuin kirkossakin, mutta varsinaista alttaria tai saarnastuolia siellä ei yleensä ole. Arkun koroketta ympäröi katos ja koristeelliset verhot. Korokkeen toisella sivulla oli pieni sivupöytä jossa paloi kynttilöitä ja vastakkaisella sivulla pieni puhujanpönttö pappia varten. Muistelisin että Suomessa näkemäni krematorion kappeli oli pitkälti saman tyyppinen. Kappelin henkilökunta kantoi arkun paikalleen ja tämän jälkeen saattoväki asettui istumaan.

Tilaisuuden kulku ja pituus riippuu kuulemma pääasiassa siitä mihin uskontokuntaan vainaja kuului. Tässä siunaustilaisuudessa oli sekoitettu sekä katolista että anglikaanisen Englannin kirkon (Church of England) perinnettä ja se noudatteli hyvin pitkälti samaa Suomesta tuttua evankelisluterilaista kaavaa. Virsiä tosin laulettiin vähemmän, mutta kuultiin katkelma raamatusta ja tunnustettiin uskontoa, lähiomainen luki runon. Ja sitä rataa. Vihkivettä pirskoteltiin arkulle ja raamattu asetettiin arkun päälle. Nämä olivat ehkä eniten suomalaisesta siunauksesta eroavat kohdat. Siunaustilaisuus kesti noin puolisen tuntia ja sen päätteeksi arkun eteen liukuivat verhot ja arkku siirtyi verhon takana krematorion puolelle tuhkausta odottamaan.

memorial1

Kappelin puutarhassa edellisten siunaustilaisuuksien kukat nähtävillä.
Kuvan keskellä näkyy muotoiltuja kukkalaitteita. /
In the Chapel Garden the flowers from previous funerals.
In the middle are the shaped flower arrangements.

Siunauksen jälkeen saattoväki siirtyi tien toisella puolella olevaan pubiin virvokkeille. Tämä saattaa kuulostaa suomalaisesta oudolta perinteeltä, mutta ymmärtääkseen täytyy tietää millaisia englantilaiset pubit ovat. Suomalainen pubi ja englantilainen pubi eroavat toisistaan aika paljon. Suomalaisen pubin ollessa pääasiassa tehty kännäämiseen, englantilaisessa pubissa (paikasta riippuen toki) voi nauttia lounasta, päivällistä, kahvia, ja toki myös olutta ja muita alkoholijuomia. Englantilainen pubi onkin enemmän ruokaravintolan ja pubin risteytys. Englantilaisissa hautajaisissa lämmin ruoka ei ole mikään ehdoton vaatimus, tällä kertaa meille olikin varattu suolaista välipalaa, kahvia ja skonsseja. Suolapala koostui mm. englantilaisista kolmiovoileivistä erilaisilla täytteillä, pekoni-juustopiirakasta, perunakroketeista ja perunalastuista. Skonssit ovat eräänlaisia englantilaisia pullia jotka nautitaan yleensä mansikkahillon ja hyytyneen kerman kanssa (clotted cream). Hyytynyt kerma kuulostaa hieman ällöltä, mutta skonssien päällä hillon kera se on oikein hyvää. Vähän kuin kermavaahdon tiiviimpää versiota. Tämän jälkeen hautajaiset olivatkin sitten ohi.

Siunaus- ja kahvitilaisuudesta minulla ei ole valokuvia. Kukaan ei ottanut valokuvia ja isännän mukaan se ei oikein ole Englannissa tapana.  Niinpä minäkään en uskaltanut ottaa itse tilaisuudessa yhtään kuvaa, ulkopuolisena en halunnut aiheuttaa pahennusta niin tunneherkällä hetkellä. Sen sijaan otin muutaman kuvan kappelin ulkopuolella muistopuutarhassa. Pubissa virvokkeita nauttiessamme sattui hassu juttu. Eräs hautajaisissa mukana ollut rouva tuli viereeni kun valitsin voileipiä tarjottimelta ja kehui kampaustani oikein tyylikkääksi. Kiitin tietysti kohteliaisuudesta. Kun hän ja miehensä olivat lähdössä kotiin virvokkeiden jälkeen, hän halusi ehdottomasti halata minua ja kertoi että aikoo järjestää itselleen samanlaisen kampauksen. Hänen miehensä hymyili hyväksyvästi ja nyökkäsi kävellessään ohitseni. Kyseessä olivat minulle siis täysin tuntemattomat henkilöt, eikä vainajan sisaruksetkaan oikein tuntuneet tietävän keitä he olivat. Kaikenlaista sitä sattuukin.

 inenglish

Me and hubby made a quick trip to England week ago, in not so nice atmosphere. Hubby’s big sister passed away quite suddenly, even though she was already about 70 years old. So we had to travel for funeral. I have never been in funeral outside my home country, so I didn’t know what to expect. Even though I’m not particularly religious person, I was taking part on the memorial service with interest. I don’t know if any of you is interested in this, but I write about it because I find these little cultural differences between Finland and England quite interesting.

While in England funerals are nowadays mostly done in the little chapel by the crematorium, here in Finland they are still most often done in actual church. Also in Finland every single family taking part in the memorial service, brings flowers for the service, but apparently that is not as mandatory in english service. Also flower arrangements in various shapes seem to be popular in England, like shape of a cross or a name or so. In Finland we just don’t do shapes. Don’t know why really, perhaps it’s not in fashion. Biggest difference between these two countries is the burial itself, in Finland we still mostly dig the graves, lower the coffin there after the service and then lay the flowers ontop. We also read out loud the little poems from the cards by the coffin, either in the church or at the graveyard. That’s apparently something the English don’t do.

In England most common thing is to use the crematorium where flowers are left outside for the service. In the chapel the coffin is placed on a pedestal and when the service is over, curtains close around it and coffin moves behind the curtains to the other side of the wall, waiting to be cremated. This particular service itself was combination of Catholic and Anglican traditions and like that it was quite similar compared to the finnish one: poem read by close relative, some religious songs, prayers, acknowledging of your faith and so on. Sprinkling the holy water on the coffin is not done in Finnish funerals, we just pour some sand on the coffin (earth to earth, dust to dust). Ceremony took about half an hour, pretty much the same than in Finland, although the reading of the cards can make it longer, depending on how many people is taking part on the funeral.

memorial2

Muistolaattoja tuhkatuille vainajille. Näitä oli eri puolilla krematorion lähipuutarhaa.
Lisäksi muistolehdosta voi hankkia paikan kukkaistutuksia ja uurnaa varten. /
Memorial plaques for cremated. There were similar walls like this around the garden.
It’s also possible to get small area in the memorial garden for flowers
and burying the urn.

After the ceremony we moved to the pub on the other side of the road. To a Finn it sounds funny to go to a pub after funeral, but that’s just because finnish pubs are very different to english. In Finland pubs are just for boozing. There usually isn’t lunch or other meals available there, just alcohol. In Finland the memorial after the funeral is usually held in local parish hall or other similar venue with warm meal and desert coffee. It also includes reading the condolence cards before or after the meal and perhaps some speeches. So going for coffee and sandwiches after funeral into a pub seems a bit odd to us. However the sandwiches, quiche, coffee and scones with clotted cream and jam were very nice, I enjoyed them very much. For your information, we don’t have clotted cream here in Finland. We don’t even know what it is (except I do, after tasting it first time in England several years ago, quite nice).

In Finland it is almost mandatory to take photos in funerals, but in this funeral no-one took photos, so I didn’t dare to take any either. Apparently it’s not that common in England. I didn’t want to upset the family on the sensitive moment so I just took couple photos outside in the memorial garden instead. And funny thing happened in the pub afterwards. I was choosing my sandwiches by the tray when a woman walked next to me and said that I had very lovely hairdo. I thanked on the compliment, of course. When she and her husband were leaving she insisted on hugging me and said she was going to try and get similar hairdo for herself. The husband was smiling and nodding to me when he walked by. I don’t know who they were and neither do my hubby or his other sister.

memorial3

memorial4

4 Comments

  1. Aikanaan eräs sukulainen tuhkattiin ruotsissa ja tuhkauurna, sellainen tavallisen näköinen kannellinen ruukku, laskettiin sitten täällä suomessa omaisten toimesta hautausmaahaan (Luopioisiin).

  2. Elise says:

    Minusta tämä oli mielenkiintoista, vaikka ei sitten kuitenkaan niin kovin paljoa eroa suomalaisista tavoista. Ehkä me kansainvälistymme ja tavat muuttuvut, briteillä tuskin ihan heti :) Kukkien muodot olivat yllättävä seikka. Todella kaunis tuo viimeisen kuvan pikkupuu. Onko heillä Englannissa siis ollenkaan samanlaisia hautakiviä kuin meillä?

  3. Tinde says:

    Kiitos taas kerran mielenkiintoisesta postauksesta. Mukava oli lukea erilaisista tavoista ja kulttuureista. Olin itse viikonloppuna mieheni sukulaisen hautajaisissa n. 500km:n päässä kotiseudultani ja kyllä sekin etäisyys riitti antamaan uusia näkökulmia ja kokemuksia. Olin toki aikaisemminkin kuullut vanhasta tavasta, että arkun laskemisen jälkeen miehet lapioivat samantien haudan umpeen, mutta en ollut tiennyt tai ajatellut, että sellaista saatetaan vielä jossakin todella tehdä.

    1. Rhia says:

      Metsäntyttö – Mikäli nyt muistan oikein niin toinen vaareistani on aikanaan tuhkattu, ihan täällä Suomessa kylläkin. Ei kai se ole mikään kovin yleinen tapa vielä, mutta tullee yleistymään tulevina vuosikymmeninä kun tila alkaa hautausmailta loppua suurten ikäluokkien vähitellen poistuessa keskuudestamme.

      Elise – Eivät nuo englantilaiset tavat ylipäätään mitenkään radikaalisti eroakaan, mutta sen verran kuitenkin että se jaksaa minua aina kiinnostaa. Ylipäätään ihan arjessa huomaa pieniä eroja, joskus ne ovat silti olennaisia vaikka pieniä ovatkin. Jos siunaus olisi ollut puhtaasti Englannin kirkon perinteitä noudattava niin se olisi ollut vielä lyhyempi. Minutkin yllätti nuo muotoon tehdyt kukkalaitteet. On Englannissa toki tavallisiakin hautoja ja hautakiviä, mutta pienenä saarivaltiona sieltä on hautausmailta loppunut tila jo vuosikymmeniä sitten, eli perinteisiä hautausmaita ei juurikaan enää käytetä kun ei vain ole tilaa. Siellä on väkiluku ja sitä kautta myös vainajien määrä suurempi kuin täällä. Tuosta muistolaattakuvasta näkyy että osa vainajista on nukkunut pois jo 70-luvulla, eli todella pitkän aikaa on tuhkausta jo Englannissa suosittu. Pääosin vainajat tuhkataan ja heitä varten voi sitten hommata joko tuollaisen seinällä olevan muistolaatan tai pienen pläntin muistopuutarhasta. Niitä muistopuutarhapaikkoja on käsittääkseni eri kokoisia. Tämä pikkupuun paikka oli isohko, verrattuna joihinkin muihin lehdon paikkoihin. Niihin voi sitten laittaa tuollaisen pienehkön laatan ja joko sirotella tuhkat tai joissakin tapauksissa ilmeisesti jopa haudata uurnan. Samaa muistopaikkaa voi toki käyttää useille suvun jäsenille. Isommissa muistolaatoissa onkin yleensä useampia nimiä.

      Tinde – No minä arvelinkin että lukijoista saattaa löytyä sellaisia joita tämä kiinnostaa, vaikka sinänsä onkin ehkä vähän makaaberi aihe. Ohoo, en minäkään tiennyt että tuollaista vielä nykyään tehdään. Jännästi ne tavat eriytyvät samankin maan sisällä kun välimatkaa on riittävästi.

Comments are closed.