Tiesittekö, että Suomesta löytyy yksi maailmanlaajuisestikin harvinainen historiallinen tekstiili. Merimuseossa Kotkassa, Merikeskus Vellamossa, säilytetään merenpohjasta löytynyttä harvinaisuutta, 1700-luvulla uponneen kauppalaivan ruumasta löytynyttä tekstiiliä. Kun sanon tekstiili, saatatte ehkä kuvitella, että kyseessä on joku melko suuri kangaskappale. Todellisuudessa jäljellä on enää pieniä paloja. Hylkytekstiilit ovat harvinaisuuksia koska merivesi ja merenpohjan eliöstö tuhoaa kankaat paljon nopeammin kuin muut materiaalit.

Kauppalaiva Sankt Mikael oli vuonna 1747 matkalla Hollannista Pietariin kun se upposi. Sen ruumassa oli arvokasta ylellisyystavaraa Pietarin hoviin: Meissenin posliinia, arvokkaita kelloja, rattaat Venäjän keisarinna Elisabetille. Sanomattakin on selvää että St Mikael on ollut ja on yksi Suomen tunnetuimmista hylyistä. Se löydettiin jo 1950-luvulla ja on siitä lähtien kiehtonut tutkijoita. 60-luvulla hylystä nostettiin monenmoista tavaraa jotka ovat nyt nähtävillä Vellamon näyttelyssä. Itse hylkyä ei ole yritetty nostaa vaikka siitäkin on ilmeisesti ollut puhetta. Valitettavasti tämä originaali tekstiili on jo niin huonokuntoinen, että sitä ei voi pitää esillä näyttelyssä. Sitä on kuitenkin aikanaan voitu tutkia ja siitä tiedetään, että se on ollut alunperin silkkinen tikattu alushame, jossa on ollut koristeena helmiä.

Nykyisin säilyneet palat ovat vain ruskeaa villavanua. Vaikka silkkikangas ja tikkauksen ompeleet ovat jo lähes tyystin kadonneet, on vanun pintaan painunut tikkauskuvion pistojen jättämät jäljet. Kankaasta on säilynyt pikkiriikkisiä paloja, joista on voitu selvittää tarkka tikkauskuvio, kankaiden materiaali ja väri. Kuin ihmeen kaupalla mukana on säilynyt myös muutamia pieniä helmiä joita oli ommeltu ainakin kukkakuvioiden keskustoihin.

Vellamossa alkoi viime keväänä ennallistus-projekti, jossa on tarkoitus replikoida osa tuota tikattua hametta. Olin viime kesäkuussa Vellamossa käymässä, kun projektia pistettiin alulleen. Materiaaleina ovat villavanu, vaalean siniharmaa historiallisilla tavoilla kudottu silkkitafti ja silkkilanka. 1700-luvun piknik-postauksen yhteydessä mainitsin, että kävin myös ompelemassa vähän tätä ennallistusta. Oli huikeaa nähdä miten työ oli edistynyt viime vuodesta. Se ei koskaan päädy valmiiksi hameeksi asti suuritöisyytensä vuoksi, mutta kirjailtu kappale antaa taas tutkijoille lisää tietoa entisajan käsityömenetelmistä. Se tulee esille Merikeskuksen näyttelyyn ja sitä kautta antaa myös museokävijöille välähdyksen siitä millainen arvotekstiili alkuperäinen hame olikaan aikanaan. Varmaa tietoa ei ole, mutta näin kallis tekstiili on mitä luultavimmin ollut menossa hoviväen käyttöön.

Voit lukea lisää hylkytekstiilistä Annin, projektin alullepanijan kirjoittamana, täältä. Sekä täältä Ylen sivuilta Annin haastattelusta. Ja englanniksi täältä.

Did you knew, that in Finland exists one internationally rare piece of historical clothing. The Maritime museum of Finland, Maritime center Vellamo, safekeeps rarity from the sea, textile found from 1700’s ship wreck. When I say textile, you might think it as quite large piece of fabric. But in reality there are just small scraps left. Ship wreck textiles are very rare because seawater and the seabed destroys the fabric much faster than any other materials.

In 1747 commercial ship Sankt Mikael was sailing from Netherlands to St Petersburg, when it sank. It’s cargohold was full of luxury items for the court of St Petersburg: Meissen porcelain, valuable clocks, cart for the Empress Elisabeth of Russia. Needless to say that St Mikael has been and is one of the most well known wrecks of Finland. It was found in the 1950’s and has been fascinating scientists ever since. In the 60’s all sorts of treasures were raised from the wreck and they are now on display at Vellamo. They haven’t tried lifting the wreck itself, even though there has been talk about that too. Unfortunately this original textile is in such bad condition it can’t be displayed at all anymore. However historians have been able to study it and find out that it originally was stitched, padded petticoat, made of silk taffeta with pearl decorations.

These days the pieces which are left are just brown wool padding. Even though most of the silk fabric and stitching has vanished, there is still patterns on the wool, left by the stitching. Small scraps of fabric have been studied and found out the complete stitching pattern, what materials were used and what colour it was. And like a miracle, some of the tiny pearls have been saved too. They were sewn atleast in the middle of the flower patterns.

During last Summer, a replicating project of this petticoat was launched in Vellamo. Idea is to make one piece of it. I was visiting Vellamo last June, when they started the project. Materials are wool padding, pale grayish blue silk taffeta, made with historical methods and silk thread. On my 1700’s picnic post I shortly mentioned that I also popped in to do little bit of hand sewing for this project. It was awesome to see the progress from last Summer. It will never be a finished petticoat, it’s just way too time consuming. However it will give historians a chance to learn more about historical handcrafting. This handstitched piece will be later put on display at Vellamo exhibition. That way it is able to give a little glimpse to the museum visitors how expensive and elaborate textile it originally was. There is no actual information about it, but it is likely that petticoat was going to the royal court of St. Petersburg.

You can read more in english about the St Mikael and other Finnish shipwreck textiles in here.