Ensimmäinen 1800-luvun joulutapahtuma on takana. Sää ei meitä suosinut. Rännän sekaista vettä tihutteli koko päivän ja teki ulkona oleilusta kylmää ja märkää. Onneksi se ei haitannut kun päällä oli villahuivia ja villaviittaa, alushamekerroksia ja korville vedettävää bonettia. Villa todella on paras materiaali historianelävöitykseen ulkona, kun se on luontaisesti hiukan vettä hylkivää eikä kosteanakaan tunnu kylmältä. Ainoastaan käsivarsiin kävi hiukan viima kun en ehtinyt tekemään pitkävartisia käsineitä. Ensi vuodeksi haluan ehkä silti tehdä myös villaisen puvun.

Ensin tutustuimme Luostarinmäen käsityöläismuseoon, jonne oli näin joulun alla katettu joulupöytiä ja laitettu muutenkin joulunodotusta esille. Luostarinmäki on ainutlaatuinen museomiljöö, sillä siellä käsityöläiset edelleen työskentelevät, käyttäen vanhoja perinteisiä menetelmiä ja työvälineitä. Talvella käsityöpajat on suurimmaksi osaksi suljettu, mutta kirjapaino tekee töitä ympäri vuoden. Posti ja pieni kauppapuoti ovat avoinna aina kun museokin. Postista olisi saanut ostaa myös ihania sinettilakalla suljettuja joulutervehdyksiä, mutta en ehtinyt jäädä odottelemaan sinettilakan laittoa, joten ostin vain tavallisempia kortteja. Käsityöläispajoissa valmistetaan museon painotuotteita, museon tarvitsemia tekstiilejä jne. Paikka on ehdottomasti vierailun arvoinen, sekä kesällä että näin joulun alla.

Museon jälkeen oli vuorossa kevyt lounas ja kahvihetki museon viereisessä kahvilassa. Lohipiiras oli kerrassaan herkullista! Kahvilassa oli lisäksi teemaan sopiva sisustus tauluineen päivineen. Kahvin ja pienen kuvaushetken jälkeen lähdimme vielä ihastelemaan Vanhan Suurtorin joulumyyjäisiä. Tämä pieni topeliaaninen joulu-tapaamisemme oli varsin hurmaava ja kaikilla oli niin upeat asut! Toivon tottakai että pääsemme jatkossakin nauttimaan samanlaisesta tunnelmasta, ehkä hiukan paremmassa säässä.

Sakari Topelius (Zachris Topelius)
1818-1898
Topeliusta pidetään yhtenä varhaisimmista suomalaisista romaanikirjailijoista, mutta hänet muistetaan yleensä Suomen satusetänä, sillä hän kirjoitti myös suositut lastensadut Adalmiinan helmi ja Koivu ja tähti. Hän ei pitäytynyt vain yhdessä tyylilajissa sillä tuotantoon kuuluvat myös Talvi-iltain tarinoita, Välskärin kertomuksia, joitakin kauhukertomuksia sekä laulut Sylvian joululaulu ja Kesäpäivä Kangasalla. Hänen virallinen nimensä oli Zacharias Topelius, mutta käytti yleensä nimestään muotoa Z. Topelius tai Zachris Topelius. Nuorempaa kirjailija Topeliusta ei tule sotkea hänen isäänsä, joka oli lääkäri ja kansanrunouden kerääjä Zacharias Topelius vanhempi (1781-1831).

Our fitst little 1800’s Topelian Christmas event is over. We called it Topelian after Finnish author of the era Zacharias Topelius, just like the Dickensian equivalent in England. Weather wasn’t on our side. It was raining and/or sleeting pretty much the whole day. That made it very chilly and wet outside. Thankfully it didn’t really bother me because I had lots of layers like wool cape, wool scarf, petticoats and covering poke bonnet. Wool truly is the best material for historical garments to be worn outside. It’s naturally waterproof and doesn’t feel cold even when damp. Only my arms felt the wind, because I didn’t have time to make long gloves. But perhaps I still need to make wool dress for next year.

First we had a little guided tour in Luostarinmäki handicraft museum, which was preparing for Christmas. It is a little area with small houses where group of handcrafters used to live in the 1800’s, now turned into museum. As a museum it’s unique. Handcrafters still work there during the Summer, using traditional methods and tools. In the Winter the workshops are mostly closed, but printing workshop works all year round. Post office and little shop are open always when the museum is open. You can buy charming little Christmas greetings that will be closed with real wax seal. Unfortunately I didn’t have time to wait for the wax seal to be made, so I just bought some more ordinary cards, which were printed there at the museum. Handcraft workshops make print products, clothes and other stuff for the museum too. It is definitely worth visiting, both Summer and just before Christmas.

After the museum visit we had little lunch and coffee break in the cafe next to the museum. Salmon pie was very delicious! Cafe also had quite charming interior, suited to our era of choice. After coffee and little photoshoots we went to browse the Christmas market on the old market place of Turku. I really enjoyed our little Dickensian style Christmas meeting and everyone was wearing such amazing outfits. I hope that we are able to organize something similar later too, perhaps with a bit better weather.

Zacharias Topelius (Z. Topelius/ Sakari Topelius)
1818-1898
Topelius is considered one of the earliest Finnish novel writers, but he is mostly remembered from his children’s tales Adalmiinan helmi (engl. Pearl of Adalmina) and Koivu ja tähti (engl. Birch tree and a star). He didn’t just stick to one style because he also wrote famous novel collections Talvi-iltain tarinoita (engl. Stories for Winter nights), Välskärin kertomuksia (engl. Stories of Military physician), some ghost stories and popular songs Sylvian joululaulu and Kesäpäivä Kangasalla (just lyrics for the songs though). He preferred to use names Z. Topelius and Zachris Topelius instead of the official Zacharias. This might make it easier to separate his work from his father, who was also named Zacharias Topelius (1781-1831). Zachris Topelius older was physician and collector of Finnish folk tales.