3/12-19 Rene-sukka osa 2 / Renaissance sock part 2

Kevättalvella postasin Refashioning the Renaissance-projektista, jossa neulotaan kansalaistiede-projektina rekonstruktioita Turun tuomiokirkosta, Elisabeth Buren haudasta löytyneestä sukasta. Nyt ollaan päästy viimein siihen pisteeseen että kaava on valmis ja sukkia on alettu neulomaan. Osa neuloo sukkaa käsittelemättömästä silkistä joka neulomisen jälkeen pestään serisiinistä ja värjätään. Itselleni oli jännittävä tieto että silkkilanka neulotaan ns. raakana ja käsitellään vasta sen jälkeen ihanan pehmeäksi. Se helpottaa neulomista. Osa, kuten minä, neuloo ohuesta kampavillasta. Niitäkin värjätään myöhemmin. Valmiit sukat tulevat aikanaan jonkinlaiseen näyttelyyn, mutta siitä ei vielä ole sen tarkemmin tietoa.

Puikko-kooksi valikoitui käsialani mukaan 1mm puikot. Minulla oli projektilta lainassa teräspuikot, mutta sain äidiltäni lahjaksi sekä teräksiset että hiilikuituiset puikot. Teräksiset puikot ovat lähes neulanterävät. Hiilikuituiset ovat päistä paljon pyöreämmät. Kokeilin mallitilkkuun kumpaisiakin ja tulin siihen tulokseen että hiilikuituiset sopivat yleistuntumaltaan omaan käteeni paljon paremmin. Olkoonkin, että ne eivät ole autenttiset suhteessa siihen mitä oli käytössä 1650-luvulla.

Loin sukan aloituksen teräspuikoille sillä pyöreäpäisillä puikoilla oli vaikeampi neuloa ensimmäiset kerrokset, jotka muutenkin olivat tosi hankalat älyttömän pienillä silmukoilla. Ja vaikka olin miten huolellinen, niinhän se ensimmäinen kerros meni sitten kieroon renkaaksi yhdistäessä. Kahden kerroksen jälkeen sitten vain karusti väänsin kierteet suoriksi, tämä ei onneksi näy näin ohuen neuleen reunassa. Sitten kun olin päässyt muutaman kerroksen eteenpäin, vaihdoin hiilikuituisiin puikkoihin. Kunhan pääsen sukassa hieman eteenpäin, aion vaihtaa taas teräksisiin ja katsoa onko neulominen niillä yhtään helpompaa sen jälkeen kun on kunnolla tottunut pikkuruisiin silmukoihin. Erityisen haastavaa on pitää lanka riittävän kireällä koska se on niin ohutta, ettei siitä tahdo saada otetta. Enkä saa sitä kunnolla pikkusormeni ympärille sopivan kireyden saavuttamiseksi.

Tuntuu, että olen käyttänyt ihan tuntitolkulla aikaa pelkkään aloitukseen, en ole nimittäin vielä juurikaan kapeaa resoria pidemmällä. Onneksi meillä on kuitenkin aikaa koko ensi vuosi tähän projektiin. Jos näyttää sille että villainen sukka valmistuu nopeasti, saatan neuloa vielä silkkisenkin myöhemmin. Katsotaan mikä tilanne on keväällä. Mikäli haluat nähdä originaalin sukan, sen voi nähdä vielä 8.3.2020 asti Turun linnan näyttelyssä “Muutama sananen naisista”.

Early Spring I posted about Refashioning the Renaissance project, which is reconstructing renaissance sock, found from the grave of Elisabeth Bure in Turku Cathedral. Now we are finally on the point of finished pattern and voluntary knitters have started knitting. Some are using raw silk thread, which is washed and dyed after knitting. It was interesting information for me that silk is knitted “raw” and the finished product is then washed soft and dyed. Makes it much easier to knit. Some, like me, are knitting with thin combed wool. Those will also be dyed later. All of the socks will be in some form or another in an exhibition, but there is not any information about that yet.

According to my sample-knits, the needle gauge I chose is 1mm. I had steel needles, which were borrowed from the project. However I got both steel and carbon fiber needles from my mum as a gift. Steel needles are pin sharp, carbon fiber is round on the tip. I tried them both and seems that carbon fiber generally suits better my knitting style than steel. All though steel is more authentic to what they had in 1650’s.

I started using steel needles because it was easier, tiny little stitches and round tips didn’t really work together in the beginning rows. And after combining the first row into round knit, it got twist on it. Even though I was very carefully straightening it. After two rows I just roughly straightened the twist. Thankfully it doesn’t really showon such a fine knit. When I had actually knitted couple more rows, I swapped for carbon fiber needles. When I get a bit further, I will swap again for steel and see if it’s any easier when I’m more used to the size of the stitches. Keeping the yarn at proper tension is very challenging, it is so very fine it’s difficult to get proper grip. I also have hard time of twisting it around my little finger for harder tension.

It feels like I have used hours and hours just for starting the sock, I haven’t made much further than the narrow ribbing. Thankfully we got the whole of next year for this project. If it looks like this sock will be finished quickly, I might knit also the silk sock. Have to see what the situation is in Spring. If you want to see the authentic 1650’s sock, it is on display in Turku castle till 8.3.2020.

Tuon pallon pitäisi muuttua yhdeksi pitkäksi sukaksi. /
That ball is supposed to turn into a long sock.
Tässä on noin 20 kerrosta, kerrassaan onnetonta nykerrystä.
Sukan varteen taakse tuleva siksak-kuvio ei vielä oikein erotu. /
Here you can see about 20 rows, horrid miniature stitches.

Zigzag pattern for the back of the sock is barely visible.

6 people like this post.

2 Comments Add yours

  1. Hehkuvainen says:

    On se kyllä hullun pientä nyherrystä. En ole muistaakseni koskaan tehnyt mitään millin puikoilla. Varmasti tulee hieno sukka!

    1. Rhia says:

      Hehkuvainen – Joo niin on. Kesti jonkun aikaa tottua kokoluokkaan ja nurjat silmukat on edelleen hankalia noin pienessä mittakaavassa. Onneks ei tartte mitään kovin monimutkaista tehdä näillä. Joku tiesi kertoa että yleensä näin pienillä puikoilla neuloo vain nukkekotiharrastajat. Mutta nyt kun historiallisten pukujen harrastus on yleistymään päin niin isompiakin töitä on ihmiset alkaneet neulomaan näin ohuesta langasta.

Don't be shy, leave a message! / Älä ujostele, jätä viesti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.