Elämäni puolikuntoisena / My sickly life

En juurikaan kirjoittele blogiin mitään terveydentilastani tai muista hirveän henkilökohtaisista asioista. En koe, että tämä varsinaisesti on paikka ruotia elämääni kovin syvältä. Mutta tänään ajattelin poikkeuksellisesti tehdä niin. Jäljempänä kerron miksi.

Blogissakin on osaltaan näkynyt että en ole voinut hirveän hyvin viimeisen vuoden aikana. Postaustahti on hidastunut ja postauksiin käyttämäni aika vähentynyt radikaalisti. En yksinkertaisesti ole jaksanut. Entinen rehtorini peruskouluajoilta (terveisiä Sakarille sinne pilven reunalle) olisi ehkä kutsunut tätä tilaa nimellä laiskimus madonius. Ja näin itsekin vahvasti luulin ensin. Olenhan aina ollut melkoisen perusterve. Normaalia kausinuhaa, lapsuuden vatsatautia ja vesirokkoa, sekä aikuisena ilmennyttä laktoosi-intoleranssia ja migreeniä lukuunottamatta olen sairastellut hyvin vähän elämäni aikana. Joo, kroonistuneesta migreenistä huolimatta pidän itseäni ihan terveenä yksilönä.

Viime syksynä hakeuduin kuitenkin lääkäriin kun epämääräisiä oireita alkoi kasaantua. Talven ja kevään aikana tehtyjen tutkimusten perusteella vyyhti alkaa pikkuhiljaa aueta. Vielä ei olla ihan selvillä vesillä, mutta nyt vahvasti näyttää siltä että syy(t) pitkään jatkuneeseen puolikuntoiseen oloon on löytynyt. Verikokeiden perusteella löytyivät alhainen varastorauta ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Monet lääkärit ja terveydenhoitohenkilökunta pitävät ferritiiniä muoti-ilmiönä. Alhaista varastorautaa jopa kieltäydytään hoitamasta jossain paikoin. Näyttää olevan hiukan kiistanalaista mikä katsotaan liian alhaiseksi varastoraudan määräksi. Aiheesta on julkaistu Ylen Akutissa juttu josta käy hyvin selville lääkäreiden kahtiajakoinen suhtautuminen. Omalle kohdalleni osui onneksi lääkäri joka uskoi oireisiini, niin epämääräisiä kuin ne ovatkin. Hän suostui kirjoittamaan lähetteen ferritiinin mittaukseen vaikka hemoglobiinini olikin oikein hyvä, ja tulosten perusteella suositteli rautakuuria.

Suomalaista terveydenhuoltoa on pidetty maailman huippuna, mutta nykyisin se tuntuu usein olevan vain potilaiden kyykytyspaikka kun lääkärit kieltäytyvät hoitamasta tiettyjä sairauksia. Joko omaa erinomaisuuttaan tai Valviran määräyksestä. Siksi on minusta tärkeää että potilaat vaativat hoitoa, joka heille lain mukaan kuuluu. Vaikka en tee tätä kovin mielelläni niin listaan tähän omat oireeni. Ne kaikki voivat olla alhaisen ferritiinin aiheuttamia. Osa niistä toki kuuluu myöskin kilpirauhasen vajaatoiminnan oireisiin tai johonkin muuhunkin sairauteen, mutta myöskin kilpirauhasen vajaatoiminta voi ilmeisesti olla alhaisen varastoraudan aiheuttamaa. Jokainen oire yksinään on melko vähäpätöinen eikä kovin vakava, siitä syystä itsellänikin kesti aikansa ennenkuin hakeuduin lääkäriin. Luulin tulevani hulluksi, kun oireet olivat toisaalta niin vähäpätöisiä mutta silti tunsin itseni kuukausi kuukaudelta sairaammaksi. Kun oireita alkaa kerääntyä on syytä selvittää mistä ne johtuvat. Jaan tämän kaiken siksi että ehkä joku muukin minun tilanteessani oleva saisi uskallusta hakeutua ajoissa lääkäriin.

Oireet:
– jatkuva väsymys, varsinkin iltapäivällä
– palelu
– hiustenlähtö
– ihon jatkuva kutina kauttaaltaan, johon allergialääke tuo vain väliaikaisen helpotuksen
– naaman ja kaulan näppylöityminen
– päänahan runsas kutina, hilseily ja rasvoittuminen

– huimaus
– muistihäiriöt, muistin huonontuminen, aivosumu
– niveljäykkyys ja kipuilu
– rasituksesta palautuminen hidasta
– närästys, etenkin urheillessa, myöhemmin lähes päivittäin
– makeanhimo, painonnousu

– kuorsaus

– leukajäykkyys aamuisin

Korostan että nämä ovat minun oireitani ja osan taustalla voi olla muitakin syitä kuin alhainen ferritiini. Tilanne on vielä ns. päällä ja asiaa tutkitaan. Listaa lukiessa on kuitenkin helppo huomata, että kukin oire yksinään ei ole kovin erikoinen tai edes sen suuremmin toimenpiteitä aiheuttava. Suurin syy miksi alunperin hakeuduin lääkäriin oli tuo nivelten jäykistyminen, väsymys, jatkuva ihon kutina ja se että aiemmin näitä oireita ei ole ollut. Ymmärrän että kroppa alkaa vanhemmiten pistää vastaan, mutta mielestäni alle 50-vuotiaana ei pitäisi olo tuntua vielä ihan näin raihnaiselta. Jos istun tv:n ääressä puolisen tuntia, kestää hetken että saan nivelet taas toimimaan kivutta. Aamulla sängystä noustessa joudun kivun takia liikuttamaan raajoja ensin todella hitaasti. Lääkäri oli sitä mieltä että se on normaalia elimistön vanhenemista. Hän tokikaan ei voi tietää mille kropassani tuntuu. Itse en suostu hyväksymään sitä että vanhetessa nivelten kuuluu olla jäykät tai sattua. Nivelreuma on kuitenkin suljettu pois laskuista.

Oma hoitoni on vasta alkumetreillä, mutta olen toiveikas että tästä vielä päästään uuteen nousuun kun rautavarastot alkavat täyttyä. Migreenitkin saattavat vähentyä sen myötä ja se jos mikä olisi aivan pop! Ja piristymisen myötä uskon bloginkin vertyvän tästä ahkerampaan postaustahtiin.

I don’t really write much about my health or other very private and personal issues here. I don’t feel that this blog is place for it. However today I am exceptionally doing so. I will tell you why , keep on reading.

You might have noticed that I haven’t been posting so much during the last year. I have spent much less time and effort doing posts. I just haven’d had the energy. My old school principal (my greetings to Sakari somewhere up in the clouds) would have probably described this as something called laiskimus madonius. (That might translate like lazious wormicus, comical “latin” term for laziness. ) That’s what I was thinking myself at first. I have always been quite healthy. Just some normal childhood illnesses like chicken pox, in my adulthood years just common cold, lactose intolerance and migrain. I haven’t really been ill much during my whole life. Yeah, despite of chronical migrain, I consider myself pretty healthy individual.

Last Autumn I decided to go to the doctors, due to loads of odd symptoms. During the Winter and Spring, some tests have been done. I still need long term treatments, but the reason(s) for my poorly condition are finally revealed. Based on blood tests it is clear that my ferritin is low and I also have hypothyroidism. Many Finnish doctors and medical staff think testing ferritin is just some fashionable thing. In some places they even refuse to treat low ferritin. It also seems a bit of an argument among medical doctors, what is considered too low amount. In my case, I thankfully got a doctor who believed my symptoms as insignificant and odd they are. He sent me to ferritin test even though my hemoglobin was very good. And based on the results, he recommended iron supplement.

Finnish healtcare is considered top of the world, but these days it often seems like patients are just inconvenience to doctors when they refuse to treat some illnesses. Either they are too self-assured or Valvira (the highest authority in Finnish healthcare) forbids them to. That’s why I think it’s important that patients demand the healthcare, that belongs to them according to the law. Even though I am not very comfortable by doing this, I am listing here my symptoms. They all can be caused by low ferritin. Some of them are also symptoms of hypothyroidism, or maybe even other things. However hypothyroidism can also be symptom of low ferritin. Every symptom on their own, is not very severe, that’s why it took so long before I went to see the doctor. I thought I was becoming mad. Symptoms were quite insignificant, but still I felt I’m becoming more and more sick month by month. When symptoms start piling up, it’s worth a check. I share all this, so that perhaps someone in my position will find the courage to seek the help of medical doctor.

My symptoms:
– constant tiredness, especially afternoon
– feeling cold all the time
– loss of hair
– constant itchyness all over, allergy tablets only give temporary help
– spots on face and neck
– itchyness, flakyness and grease on scalp

– dizzyness
– memory problems, some sort of “brain fog”
– stiffness and pain on joints
– slow recovery from sports
– heartburn during exercise, but later almost daily
– sweet tooth, weightgain

– snoring

– stiff jaw in the morning

I highly emphasize that these are just my own symptoms. Some of them might be cause something else than low ferritin. In my case, it’s still under investigation. However when reading the list, it’s easy to notice that none of the symptoms are not very special or on their own even requires much attention. The biggest reasons why I finally went to the doctor is the constant itching of my whole body, stiff joints, tiredness and the fact that I didn’t have any of these symptoms before. I do understand that when you get older, the body gets aches and so on. But I’m not even 50 yet. If I sit by the tv for 30 mins and then get up, it takes a while before my joints start working without pain. In the morning when I get up, I have to start moving my limbs very very slowly until the stop hurting. Doctor seems to think it’s normal when body gets older. I still refuse to believe that this stiffness and aching in my joints is what I’m supposed to feel when getting old. Arthritis has been excluded though.

My treatment is now only in the beginning, but I am hopefull I will eventually feel better when my ferritin levels are getting better. Even my migrains might ease up, that that would be super! And I believe that my blog will also see a new rise when I start feeling more energetic again.

8 Comments

  1. Metsäntyttö says:

    Toivottavasti saat avun oireisiisi. Tuntuu välillä ihan siltä, että potilaan pitää ikäänkuin tietää itse mitä on vialla…että osaa vaatia oikeanlaista hoitoa. Ja jos oletetaan, että kaikki ottavat itse selvää oireistaan, pitäisi melkein lääketiedettä olla koulussa oppiaineena. Minua on ärsyttänyt terveyskeskuksen odotustilan näytöllä pyörivä mainospätkä “hoida itseäsi verkossa”:( Silloin tuntuu hyvältä, jos pääsee sellaisen lääkärin puheille, joka on senoloinen, että hälle viitsii asiansa puhua ja joka myös paneutuu asiaan. Aina ei sellainen onni osu kohdalle,. Mutta onneksi toisinaan on, ja sellaisen vastaaotolle meno on paljon helpompaa sellaisellekin, jolle lääkäriajankin tilaaminen on aina iso kynnys, kuten minulla. Hyvää vointia sinulle!.

    1. Rhia says:

      Metsäntyttö – Näin se ikävä kyllä tuntuu nykyään olevan. Hoitoa pitää vaatia ja itse tietää millaista hoitoa tai mitä kokeita. Elämme ylellisempää aikaa kuin koskaan ennen maamme historiassa ja silti terveydenhoitoon ei ole rahaa, ei kunnilla eikä ihmisillä itsellään. Tuntuu sille että unohdetaan se ihminen siellä sairauden takana. Hoidetaan vain oiretta, jos hoidetaan, ja unohdetaan inhimillisyys ja se että se potilas on tunteva ihminen, ei vain nippu sairauksia ja vaivoja. Kiitos, uskon että tämä pikkuhiljaa tästä alkaa helpottaa.

  2. MariaS says:

    Kaikkea hyvää sinulle! On omalla tavalla helpotus saada joku diagnoosi, loppuu ainakin epätietoisuus. Toivotaan että migreeneihin tulisi apu, ne ovat kuulostaneet kovin hurjilta..

    1. Rhia says:

      MariaS – Kiitos. Migreenien kanssa olen oppinut jo elämään, ne eivät niin hirveästi enää haittaa, vaikka toki vähän rajoittavat elämää. Tosiaan, on helpotus saada diagnoosi. Sen jälkeen voi selvittää helpommin itse mitä on tehtävissä ja oppia olemaan sairautensa kanssa, parani se tai ei.

  3. Hehkuvainen says:

    Minusta on hassua että jotain sairautta/epätervettä tilaa pidetään lääkäripiireissä “muotiasiana” – ikään kuin esimerkiksi alhainen varastorauta olisi ihmisille joku päähänpisto ja keksimällä keksitty juttu. Näissä terveyteen ja sairauteen liittyvissä “muoti-ilmiöissä” lie kyse vain siitä, että tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet ja ihmiset ehkä puhuvat aiempaa enemmän omista kokemuksistaan. Uskon että alhaisesta varastoraudasta ovat ihmiset kärsineet iän kaiken, ja ihmisiä on diagnosoitu sitten virheellisesti esimerkiksi masentuneeksi. On siis onni, että varastoraudasta on nyt alettu puhua, jotta ihmiset voisivat saada oikeaa hoitoa vaivoihinsa. Toivottavasti sinullakin olo helpottaisi pian!

    Ja olen muuten samaa mieltä kanssasi siitä, ettei vanheneminen mitenkään automaattisesti tarkoita (varsinkaan alle 50-vuotiaalla!) jäykkiä ja kipeitä niveliä. Olipa outoa, että lääkäri piti sitä normaalina.

    Tsemppiä ja parempia oloja!

    1. Rhia says:

      Hehkuvainen – Olen täsmälleen samaa mieltä. Harva ihminen oikeasti haluaa olla sairas ja keksii itselleen oireita. Tottakai kun jostakin vaivasta aletaan puhua mediassa ja somessa niin hoitoonhakeutujiin tulee piikki kun ihmiset vihdoin ymmärtävät hakeutua hoitoon epämääräisten oireidensa kanssa. Joitakin vuosia sitten kilpirauhanen oli lääkärien mielestä se muotijuttu ja sitä ennen masennus jne. Munusta se on potilaiden aliarvioimista ja epäinhimillistämistä että heitä syytetään sortumisesta muotisairauteen. Ja varsinkin että heitä kieltäydytään hoitamasta. Varastorauta on vielä pikkujuttu verrattuna muutamaan muuhun tapaukseen joka tuttavapiiristäni löytyy.
      Luulen että lääkäri kuvitteli että liioittelen nivelvaivat. Hän on melko nuori (mua nuorempi, näytti teinipojalta :D ) eikä ehkä ole vielä saanut niin paljon kokemusta. Toisaalta nuoruus voi olla mun onni, hän ehkä on vastaanottavaisempi tuoreille tutkimuksille kuin joku 30 vuotta virassa ollut. Kiitos! Kyllä tästä selvitään.

  4. Irmeli says:

    Minulla ei ollut ennestään tietoa tälläisestä varastoraudasta,mutta luettuani artikkelisi rupesin pohtimaan omaa terveyttäni ja löysin samantyyppisiä oireita.Googlettamalla etsin mitä ruokia pitäisi syödä että saisi ravinnosta tarpeellisen määrän rauttaa totesi että siitä puuttuu juurikin niitä ravintoaineita joissa rautaa on runsaasti.Nyt sitten vain rustataan ruokavaliota uusiksi.Hieno juttu tämä.

    1. Rhia says:

      Irmeli – Multa varmaan puuttuu myös. Pitää siihenkin asiaan vielä perehtyä paremmin. Ja sitten pitää vielä yrittää muistaa että mikä kaikki estää raudan imeytymistä, että koittaisi syödä sitten niin että samalla aterialla syöty toinen ruoka ei mitätöisi sitä rautaa sisältävää ateriaa. On monimutkaista ja vaikeaa.

Comments are closed.