Silloin kun autot eivät vielä olleet yleisiä kulkupelejä ja matkustettiin hevoskyydillä, saattoi matkalla olla vähän vilakkaa. Kärryt ja reet olivat usein avonaisia, eikä niissä umpimaleissakaan kaiketi mitään lämmitystä ollut. Vain rikkailla oli varaa umpivaunuihin, enkä muista koskaan edes nähneeni umpinaista rekeä. Miten sitä oikein pysyttiin reessä tai kärryissä lämpimänä?

Etenkin täällä Pohjolassa missä talvet ovat pitkiä ja ankaria, oleellinen osa matkantekoa olivat lämmikkeet. Rikkailla tietysti oli aivan oma matkapuvusto joka koostui lämpimistä, peittävistä ja mukavista vaatteista. Sen lisäksi tarvittiin turkkeja ja vällyjä estämään viimaa ja paikallaan istuvan kyydittävän kylmettymistä. Monille rekipeitto saattaa olla terminä tuttu. Niitä valmistettiin koristeeksi vielä silloinkin kun autot olivat jo viemässä voiton hevoskyydeistä.

Rekipeitot olivat aikanaan niin tärkeitä esineitä että niitä varten muodoistui 1700-luvun loppupuolella aivan oma koristelunsa, jota kutsutaan nimellä peittokirjonta. Värikästä peittokirjontaa toki käytettiin myös muuhun koristeluun: pöytäliinoihin, seinävaatteisiin, peitonpäällisiin jne. Yleisimmin peittokirjonta on tehty mustalle villakankaalle, mutta muunkin värisiä kankaita on käytetty, riippuen siitä mitä on ollut saatavilla. Mummuni musta, vihreän ja oranssin sävyillä kirjottu tupsukoristeinen, jugend-tyylinen rekipeitto ja sille kaveriksi tekemäni kirjottu tyyny ovat tällä hetkellä lainassa näyttelyä varten, joten en voi ottaa niistä kuvia nyt. Mutta minulla on toinenkin peittokirjonta-tekstiili.

Tämä ystävältäni saama sinivihreä villakankainen pöytäliina on nähnyt jo parhaat päivänsä ja on pahasti koin syömä ja auringon haalistama. Kirjailut ovat kuitenkin upeat ja melko ehjät joten se palvelee meillä nojatuolin suojana. Kaikkein perinteisimmissä kirjontakuvioissa näen hiukan slaavilaisia vaikutteita. Villalangoin, monenlaisin pistoin kirjotut ympyrät, neliöt, kolmiot, tiimalasit, sydämet, kukat ja lehdet muodostavat mutkikkaitakin kuviokokonaisuuksia. Tietysti myös muoti vaikutti kirjontakuvioihin. Jugend-tyyliset pelkistetymmät kuviot olivat suosittuja myöhemmin. Mainitsemani jugend-peitto on mielestäni tehty myöhempänä aikana, ei siis ole alkuperäistä jugendia vaikka kuvio onkin siltä ajalta. Siinä kukat muodostuvat kolmioista ja niiden varret ovat vain pelkät kaaret jotka hädintuskin koskettavat kukkia.
Jos oikeat rekipeitot vuorattiin lämmittävyyden lisäämiseksi taljoilla, niin pöytäliinat sitä vastoin voitiin koristella hapsunauhoin. Tämä kyseinen liina on reunustettu tehdastekoisella silkki- tai viskoosihapsunauhalla.

When cars weren’t still popular transportation and people used horses, travelling might have been quite chilly. Carriages and sleds were quite often open, and I don’t think cabins had any heating either. Only rich people could afford cabin carriages and I don’t remember ever seeing closed sleds. How did people stay warm?

Especially here up north, where Winters are long and harsh, essential part of travelling was to stay warm. Rich people had special travel wardrobe, which included warm, covering and comfy clothes. Furs, fleeces and covers were needed to protect the travellers against wind and cold. Sled blankets were common item to have. Those were made as decorations even when cars started to take over from horserides.

Sled blankets were so important here, that special style of decoration started to form in late 1700’s, which is called blanket embroidery. Colourful embroidery was used for other things too, like table cloths, tapestries, blanket covers etc. Usually it was made on black wool fabric, but other colours were used too, depending what was available. I inherited my grandmothers black jugendstil-style sled blanket with green and orange embroidery and tassels. I made a cushion to match it, but they are both now lent for exhibition so I can’t take any photos of them. However I have another “blanket embroidered” item. It is gorgeous table cloth.

This green wool table cloth, which I got from my friend, has seen better days. It is eaten by moths, but embroidery is gorgeous and quite well preserved. It works fine as our armchair cover. Most traditional embroidery has a bit slavic influence, I think. Circles, squares, triangles, hearts, flowers and leafs, embroidered with wool and all sort of stitches, create complicated patterns. Of course, fashion influenced on the patterns too. Later on Jugend style patterns were popular too. My Jugendstil-blanket, is made later than actual Edwardian era, I think. So it’s not authentic Jugendstil, even though embroidery is. Flowers on that blanket are formed from triangles and stems are just arches which barely touch the flowers. If real sled blankets were lined with fleece to make them warm, then table clothes were optionally decorated with fringes. This table cloth has factory-made green silk or viscose fringe.