“Käytöstapojen ohella myös ruotsalaisten ruokapöydät vaikuttavat olevan pelkkiä pilakuvia ranskalaisten pöydistä. Ruoat on valmistettu siten, että ne tuhoavat raaka-aineiden luontaisen maun, eivätkä silti ole herkullisia. Mausteita ja sokeria tungetaan joka paikkaan, jopa leipään, ja ainoa selitys sille, että paikalliset suosivat raskaasti maustettuja ruokia, vaikuttaa olevan jatkuva suolattujen raaka-aineiden käyttö. Täällä on välttämätöntä varastoida kuivattua kalaa ja suolalihaa talven varalle, ja kesäaikaan tuore liha ja kala eivät enää maistu paikallisten mielestä miltään. Tähän voidaan vielä lisätä jatkuva viinasten käyttö.”
Mary Wollstonecraft – Kirjeitä Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa vietetyltä ajalta, 1796

Kun  2-3 viikon intensiivinen ompelukimara päättyy huikeaan tanssiaisspektaakkeliin, on melko varmasti takki aika tyhjä. Ja niinhän se on. Viimeiset pari päivää olen lähinnä viettäyt huilaamalla. Minä ja ystäväni päätimme kimpassa osallistua L’Amusetten perinteiseen 1700-luvun baaliin. Olin päättänyt askarrella itselleni uuden puvun, joten ystävä lainasi minun reineäni. Onneksi suurin osa asusta oli jo ennestään olemassa (aluspaita, alushame, hame, kureliivi ja irtotaskut). Piti siis tehdä ainoastaan pitkään haaveilemani robe a la anglaise ja isompi pepputyyny. Angleesi on oikeastaan melko yksinkertainen vaate. Siinä on tiukasti istuva miehusta, useinmiten kyynärmittaiset hihat ja vyötärölle laskostettu, edestä avoin helma, joka on mahdollista nostaa ylös nauhoilla. Minulla oli onneksi sattumalta olemassa aika hyvin istuva 1700-luvun jakun kaava, jota saatoin käyttää angleesin pohjana. Isoimman työn puvussa otti samasta kankaasta rypytetyt koristereunukset pääntiellä ja hihansuissa. Olisin halunnut laittaa koristeiden reunoihin vielä kapeammat koristenauhat, mutta en ehtinyt. Puku muuten kuitenkin valmistui pari päivää etuajassa joten päätin sitten vielä hätsynpikaa tehdä uuden muhkeamman organdimyssyn.

Baalissa (jo kahdeksas kerta, itselleni viides!) oli tällä kertaa teemana kirjallisuus. Illan ohjelmassa oli teeman mukaisesti luentaa aikakauden uusimmista kirjallisista teoksista kuten “Jaakko Fatalisti ja hänen isäntänsä”, Mary Wollstonecraftin kirjeitä Pohjoismaista jne. Minä ja ystäväni luimme lyhyen katkelman paheellisesta Markiisi de Saden teoksesta Justine. Lisäksi kuulimme runsaasti musiikillisia teoksia, joita meille esitettiin poikkeuksellisesti upealla cembalolla ja viululla. Keittiömamsellit tarjoilivat herkullisen ja runsaan illallisen ja lopuksi tanssimme Muskotti-yhtyeen tahdissa aikakauden uusimpia muotitansseja. Valokuvaaminen jäi taaskin sivuosaan mutta ehkäpä näistä välittyy pieni pilkahdus siitä miten huikea ilta taas olikaan.

Olin suunnitellut lisääväni postaukseen pari upotettua videota Instagramista, mutta eivätpä ne jostain syystä nyt suostu upottumaan tänne. Päivitetty WordPress ei ilmeisesti nyt taas sovi yhteen Instagram-hommien tai minkään upotuksien kanssa. No sen sijaan saatte sitten tästä linkit niin voitte käydä kyyläämässä ne Instagramin puolella.

Duetto cembalolle ja viululle
https://www.instagram.com/p/BwBusg2A1Ab/

Muskotti esiintyy
https://www.instagram.com/p/BwBwBQ1gU6Z/?hl=fi

Tanssia
https://www.instagram.com/p/BwBvfA8g6Gz/

Their tables, like their compliments, seem equally a caricature of the french. Their dishes are composed, as well as theirs, of a variety of mixtures to destroy the the native taste of the food without beling as relishing. Spices and sugar are put into everything, even into the bred; and the only way I can account for their partiality to high-seasoned dishes, is the constant use of salted provisions. Necessity obliges them to lay up a store of dried fish and salted meat, for the winter; and in summer, fresh meat and fish taste insipid after them. To which may be added the constant use of spirits.
Mary Wollstonecraft – Letters written during a short residence in Sweden, Norway and Denmark, 1796

When intensive sewing spree of 2-3 weeks is finished with fabulous ball spectacle, one must be quite exhausted.  And so I am. I have mostly spent yesterday and today by resting. Me and my friend decided to take part on traditional L’Amusette 1700’s ball. I had already decided to make myself a new dress, so my friend borrowed my chemise a la reine. Thankfully most parts of the outfit were already finished (shift, petticoats, stays and pockets). So I only needed to make robe a la anglaise and larger bum pillow. Anglaise is quite simple garment really. It has tightly fitting bodice, usually elbow-length sleeves and open hem, pleated on waist. Hem is often lifted up with ribbons. I happened to have  quite good fitting 1700’s jacket pattern, which I used as a base.  Largest task was to gather the decoration ruffles to neckline and sleeves. I would have wanted to add narrow decorative ribbons too, but I ran out of time. However the gown itself was finished two days ahead so I decided to quickly whip together new fluffier organdy cap.

Theme in this ball (8th time already, and fifth for me!) was literature. Program included reading of newest books like Jacques the Fatalist and his master, Mary Wollstonecrafts letters etc. Me and my friend read short section from Marquis de Sade’s book Justine. We also enjoyed loads of musical performances. They were mostly performed with harpsichord and violin. Kitchen maids served us with fantastic and full supper and finally we had a chance to dance the latest fashionable dances. I didn’t do much photography, but perhaps these couple photos will give you small glimpse of the evening.

I was going to add some embedded Instagram videos here, but for some reason they refuse to embed. I suppose new version of WordPress is not compatible with Instagram or embedding. So here are direct links to those videos instead.

Duet for harpsichort and violin
https://www.instagram.com/p/BwBusg2A1Ab/

Muskotti playing
https://www.instagram.com/p/BwBwBQ1gU6Z/

Dancing
https://www.instagram.com/p/BwBvfA8g6Gz/