En tiedä vaivaako mua joku isompi kriisi vai ahdistaako vaan pienet terveydelliset probleemit, mutta asukuvien ottaminen ja ylipäätään pukeutuminen ei ole ollut hirveän kivaa viimeaikoina. Töissä en voi pukeutua kuten itse haluan ja vapaa-aikaa pukeutua mieleisiin vaatteisiin ei kovin paljoa jää. Tuntuuko teistä sille että toistan itseäni ja jankkaan tästä? Eipä sillä, en ole viimeaikoina edes tuntenut juuri mitään vaatteita kovin mieleisiksi. Oma vaatekaappi tuntuu vieraalta, vaikka periaatteessa siellä pitäisi olla vähemmän vaatteita joista en pidä ja enemmän niitä joista pidän. Silti tuntuu etten löydä sieltä mitään päälle pantavaa.

Tiedän, osasyy on siinä että talven aikana on tullut muutama sentti lisää vyötärölle. En välitä tässä kohtaa pureutua asiaan sen syvemmin, mutta asialla saattaa olla terveydellinen syy. Ehkä se ratkeaa jossain vaiheessa. Pääpointti kuitenkin on että osa kaappini vaatevalikoimasta ei enää mahdu päälle. Tai no, mahtuu, mutta tuntuu ihan hirveän epämukavalta käyttää. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä mukavuudenhaluisemmaksikin sitä tulee. Enää en pysty istumaan vyötäröstä puristava hame päällä tai kävelemään liian korkeat korot jaloissa. Ennen ei haitannut niin paljoa. Aiemmin olen huonosti istuville vaatteille näyttänyt ovea tai korjannut ne istumaan. Nyt en enää jaksaisi, etenkin jos tilanne tästä vielä palautuu entiseen. Sekin on nimittäin mahdollista. Enkä haluaisi luopua muutamasta lempparivaatteesta siksi että ne ovat juuri nyt vähän tiukkoja.

Tänään puin ensimmäistä kertaa kunnon vaatteita päälle kahteen päivään. Olen nimittäin taas hikoillut yövaatteissa vällyjen välissä viimeiset päivät migreenin kera. Tältä se sitten näyttää kun ei ole kammannut tukkaa kolmeen päivään ja on uikuttanut tunteja pimeässä huoneessa, halannut pyttyä vessassa tai muuten vain häilynyt hämärän rajamailla monta päivää. Halusin päälle jotain mukavaa ja silloin se on aina mekko. Tällä kertaa tämmöinen “tuunaa mun perinne”-henkinen kokonaisuus. Yllättäen kivoin asuni viikkokausiin. Pahoittelen rakeista kuvaa, en tajunnut että työhuoneellani oli noin hämärää. Tuo käsilaukku on muuten koko vaatekaappini kehutuin asun osa tai asuste. Täysin tuntemattomat ihmiset kehuvat sitä minne tahansa menenkin, kirpputoreilla, kahviloissa, kaupoissa. Hassua. Kengän kärjessä on mustaa maalia. Sitä se teettää kun työhuoneen alakerrassa entisöidään T-Fordia.

Mitä sitä tällaisessa vaatelimbossa oikein pitäisi tehdä? Olla möllöttää ja odottaa? Vai mikä keski-iän kriisi tässä nyt on meneillään? Pitäisikö etsiä ihan uutta tyyliä? 

I don’t know what is going on. Am I having a bigger crisis or am I just having anxiety about small health issues or what? This or that, taking outfit photos and getting dressed in general hasn’t been very nice recently. I can’t wear what I want at work and when I’m off, there isn’t that much time either. Do you feel that I am repeating myself about this? Not that I have even felt any of my clothes very comfortable or nice. I feel like stranger to my own wardrobe these days. Even if it should now have more garments that I love and less those that I don’t. Still it feels that I can’t find things to wear.

I know, part of the issue is that I have gained couple extra centimeters during past Winter. I don’t really care to shred it to pieces out here, but there might health issues involved. Perhaps I will find out later. Main issue is that some of my wardrobe does not fit anymore. Well, fits and fits. I can wear them, but they are extremely uncomfortable. The older I get, the more convenient I want to feel. I can’t sit wearing tight skirt anymore nor I can walk in too high heels. It didn’t really matter that much when I was younger. Usually I would have got rid of clothes which don’t fit or I would have fixed them. But now I don’t really feel like, especially if the situation is fixing itself later. Because that is possible. I don’t want to get rid of some of my favourites either just because they are just a tad too tight.

Today I wore proper clothes first time for two days. I have been sweating in my nightgown past couple days, with migrain ofcourse. This is what it looks like when I haven’t combed my hair in three days, I have been squeeking for hours from pain in dark room, hugged the porcellain in the toilet or have just been dozed on and off. I wanted to wear something comfortable and then it always have to be a dress. This time it’s  pinafore with national costume blouse and brooch. Surprisingly it’s my nicest outfit for weeks. I apologize the grainy photo, I didn’t realize it was so dark at my work room. That handbag is btw the most complimented item in my wardrobe. Complete strangers give compliments for it where ever I go, flea markets, cafes, shops. It’s funny. There is black paint on top of my shoes. That’s what you get when there is T-Ford being renovated below your work space.

What is a person supposed to do in a wardrobe limbo like this? Just sit and wait? Or is this some sort of midlife crisis? Should I search for new style completely?