Tämä vuosi on ollut baletin suhteen minulle vähän bleh. Sastamalassa ei ole kansanopistossa balettitunteja ja tanssikoulujen tunnit ovat ulkona tämän hetkisestä budjetistani. Joudun siis käymään Tampereella baletissa. Sinänsä se ei haittaa, sillä pidän kovasti meidän ohjaajasta. Viikottain Tampereelle ajaminen iltaisin töiden jälkeen on aika raskasta ja siksi olen joutunut pitäytymään yhdessä viikkotunnissa. Yhdellä tunnilla viikossa vain ei edistystä juuri pääse tapahtumaan. Minä olen sitä tyyppiä joka vaatii ohjausta, jotta tulee tehtyä asioita. Kotona baletoiminen ei siis ole oikein ottanut tuulta allensa, vaikka yritys on ollut kova. Kotona kun on aina paljon muutakin puuhaa.

Se on kurjaa että ei pääse täysipainoisesti harrastamaan sitä ainoaa lajia josta oikeasti nauttii. Olen lisäksi ollut aika monelta tunnilta pois, osin sairastelun, osin laiskuuden ja muiden kiireiden vuoksi. Ostin kuitenkin itselleni taas tänäkin vuonna joululahjaksi uudet kärkitossut. En aio luovuttaa ja aion tulevanakin vuonna ajaa kerran viikossa Tampereelle balettitunnille. Tarvitsisin myös kipeästi uuden balettiasun. En vain ole löytänyt siihen sopivaa kangasta. Minulla on yksi kiva toppi jonka ajattelin käyttää asun yläosaan, mutta alaosaa varten pitää ostaa napakkaa trikoota.

Ennen tätä päivää en ole tiennyt että kärkitossu-steppaus on joku juttu. Mutta näemmä se on. En siis ole ollut ihan hakoteillä kun olen haaveillut baletin lisäksi steppauksen opettelusta. Eipä sillä, näillä nilkoilla tuskin kärkitossuilla lähdettäisiin ihan äkkiä steppailemaan. Haaveita on hyvä olla. Ihailkaa siis näitä taitavia naisia. Mikä vauhti! Ilmeisesti kärkitossusteppaus oli suosittua 20- ja 30-luvuilla.

This year has been a bit bleh for me on ballet-wise. In Sastamala, where we live, there is no affordable ballet lessons. Dance schools are a bit out of my budget really. So I have to go to Tampere, nearest large town, for ballet. I don’t mind, I really do like our teacher. However driving weekly to Tampere after work is getting rather hard and that’s why I have to settle for just one weekly class. Unfortunately one class per week is not very affective. I don’t really progress at all. I am the type of guy who needs the trainer to tell me what to do, to get it done. Otherwise I just slack. So doing ballet at home hasn’t really worked for me, even though I try and try. But I got so much more things to do at home.

It is a bit of a bummer that I can’t really do ballet more. After all, it is the only exercise I really enjoy doing. I have also been absent on quite many lessons. Partially due to illness but also lazyness and other obligations. Despite of that I bought myself another pair of pointe shoes again for this Christmas. I am not going to give up and will drive once a week to Tampere again next year. I would also desperately need new ballet leotard. I just haven’t found suitable fabric for it yet. I have one nice top for it, but the bottom requires sturdy jersey.

Before today I did not know pointe tap dance is a thing. But apparently it is. So I haven’t been far out, when I have been dreaming of taking tap dance lessons. Not that I can start doing pointe tap any time soon. But you gotta have dreams, right. So admire these skillful ladies. Look at that speed! Apparently pointe tap was popular in 20’s and 30’s.