Ellei se vielä ole lukijoille käynyt selväksi (ihmettelen jos ei ole) niin pidän museoista. Tällaiselle nippelitiedosta ja historiasta kiinnostuneelle pölhölle ne ovat unelmapaikkoja. Turku Pridessa käydessämme poikkesimme samalla myös yhdessä museossa joka aiemmin oli syystä tai toisesta jäänyt käymättä. Apteekkimuseo ja Qwenselin talo kiinnostanee erityisesti historianelävöittäjiä. Museo on tältä kesältä valitettavasti jo mennyt kiinni, kuten monet muutkin museot. Suosittelen kuitenkin pistämään tämän pikkumuseon korvan taa ensikesän sesonkia silmällä pitäen. Joitakin yksittäisiä teemaopastuksia vielä on tulossa ja jouluaaton aattona museo on avoinna ja ryhmille tilauksesta kyllä muinakin aikoina.

Museossa voi perehtyä erilaisten yrttien lääkinnällisiin vaikutuksiin ja tutkia miten lääkkeitä valmistettiin ja tauteja hoidettiin. 1600- ja 1700-luvulla monet medisiinit olivat lähempänä luonnonrohdoksia ja taikauskoa kuin modernia lääketiedettä. Arveltiin että similis similus (=samaa samalla) eli tiettyjä ihmiselimiä muistuttavilla kasveilla voitiin parantaa kyseisen elimen vaivoja. Useat modernit lääkkeet perustuvat perinteiseen yrttilääkintään, mutta siitäkin huolimatta lääkkeet olivat tuohon aikaan vielä varsin alkeellisia. Joidenkin teho perustui pelkästään taikauskolle vaikka osa toki myös auttoi.

Isonkyrön markkinoilta ostamani Pyöveli-romaani kuvailee myös tuon ajan apteekkarin tointa varsin eloisasti. Lääkkeiden ja muiden parannuskeinojen myynnin lisäksi apteekkarin piti myös tuntea ihmisen anatomiaa ja tietää mikä rohto toimi mihinkin vaivaan. Apteekkari toimi paitsi siis lääkkeiden valmistajana ja myyjänä, myös jonkinlaisessa lääkärin toimessa. Piti osata luonnonyrtit ja valmistaa niistä erilaisia liuoksia ja pillereitä. Piti osata valmistaa salvoja ja tunnistaa sairaudet joihin ne tehosivat. Täytyi osata hoitaa verijuotikkaita ja pitää ne hengissä riittävän pitkään jotta niillä voitiin hoitaa asiakkaiden märkiviä tulehduksia. Ulkomailta apteekkarit tilasivat myös kalliita erikoisuuksia kuten “kuolleen pikeä” joka oli muumioista tihkunutta hartsieritettä tai lohikäärmeen verta, joka oli tietyn kasvin hedelmästä saatavaa tummanpunaista pihkaa. Tarina kertoo että pyövelit olisivat myyneet mestaamiensa ihmisten osia, kuten hampaita, sormia, korvia ja ihmisrasvaa myös apteekkareille lääkinnällisiin tarkoituksiin, mutta en tiedä pitääkö tämä paikkaansa.

Apteekki-historian lisäksi museossa voi tarkastella 1700-luvun lopun porvariskotia ja elämää. Qwenselin talo onkin Pohjoismaiden parhaiten säilyneitä 1700-luvun lopun porvariskoteja. Saman ajan upeita palatseja ja kartanoita löytyy paljon ympäri Eurooppaa, mutta keskiluokan elämää pääsee näkemään vähemmän. Siksi se onkin erityisen kiinnostava käyntikohde näyttävine seinämaalauksineen ja hiustauluineen.

If you haven’t figured it out yet (I surprised if not), I love museums. Nutty like me, who likes curiosities, history and detailed information, museums are dream places. When we went to join the Turku Pride march we also popped in to this museum we had missed on our previous visits, for one reason or another. Pharmacy museum & Qwensel house are interesting place for especially re-enactors and those who do living history. Unfortunately the museum is now closed for the winter season, except for one or two guided theme tours and the day before Christmas eve. However I recommend it for your next summer’s holiday. Museum is open for larger groups by appointment through the whole year though.

In the Pharmacy museum side you can learn about herbs and what uses they have or investigate how medicine was made and used. In 1600’s and 1700’s the medicine were still closer to traditional herbal treatments and superstition than anything else. People were prone to think that similis simili, plants that resemble human organs can cure problems in that particular organ. Modern medicines are based on traditional herbal treatments, but even despite of that, medicine at that time was quite primitive still. In some cases, cure was purely based on superstition, but in many cases it worked too.

The novel Executioner, which I bought from Isokyrö fair, describes the job of a pharmacist very lively. He had to know the anatomy of a human and know what potion worked for which illness. So in addition of making and selling medicine, pharmacist also had to be sort of a doctor too. They had to know the affective herbs and know how to turn them into solutions and pills. They had to know how to make medicinal creams and know what illness they cured. Had to know how to keep leeches alive long enough so that they could be used to treat patients’ abscessed infections. Pharmacists also ordered more rare and expensive stuff from abroad. Things like “mumia vera” which was tar-like paste oozing from real mummies, or dragons blood, which was sap from certain fruit. The story goes that executioners also sold parts of executed people, like teeth, fingers, toes and even human fat to pharmacists, but I don’t know if this is true.

At the same museum you can also see how the late 1700’s middle class lived. Qwensel house is one of the best preserved middle class homes from that era in Scandinavia. You can find loads of castles and palaces from that era in Europe, but middle class houses are not really that common. That’s why it is so interesting place to see, with the fancy wall papers and pictures made of hair.

Porvariskodissa oli näyttäviä seinämaalauksia. /
Fancy wall paintings at the middle class home.

Herbahuoneessa säilytettiin kuivattuja yrttejä. /
Herba room was used for storing dried herbs. 

Pillerihommia /
Making pills

Raparperiviiniä, palmarosaöljyä, laventeliöljyä ja muita lääkeaineita. /
Rhubarb wine, palmarosa oil, lavender oil and other medical substances.