Kasapäin kierrätysaarteita / Piles and piles of treasures

Mun kesä pikkuisen latistui kun on ollut niin märkää jatkuvasti. No toisaalta en valita, koska ei ainakaan tarvitse mennä nestehukan ja pahan migreenin takia kolkuttelemaan ensiavun portteja. Mutta on sääli roikottaa kaikkia kivoja kesämekkoja vaan kaapissa! Sade onneksi hellitti sen verran, että pääsimme käymään Restaurantapäivillä silmäilemässä keräilyaarteita. Tällä kertaa mitään hirveän ihmeellistä ei tarttunut haaviin, vain vanhoja neppareita ja Chaplin-mallinen kävelykeppi. Isäntä löysi pitkään etsimänsä taskukellon vitjat ja pippurimyllyn.

Nyt kun olen vihdoin päässyt siihen onnelliseen mielentilaan, että minun ei enää tarvitse omistaa itse kaikkea vaan voin ihan vaan katsella ja ihailla kaikkea jännittävää ja kaunista, minua on alkanut vähän pänniä yksi juttu. Nimittäin se että esim tällaisissa keräilytapahtumissa ei voi edes katsoa esinettä (ottamatta sitä edes käteen) ilman, että myyjä tulee tyrkyttämään sitä ja pahimmassa tapauksessa kysymään, että millä hinnalla olisin sen valmis ostamaan. Jos olen kiinnostunut jostakin esineestä, se ei tarkoita että haluan automaattisesti ostaa sen.

Tiedän toki että myyjät yrittävät vain tienata elantonsa, mutta joku raja se on tyrkkyydelläkin. On jokseenkin epämukavaa kun katselet jotain esinettä ja myyjä väkisin yrittää myydä ja sitten siinä tuskastuneena toteat, että on oman budjettisi ulkopuolella, johon myyjä toki toteaa että no paljon sitten maksaisit. Usein olen jopa joutunut kieltäytymään tekemästä vastatarjousta, koska tiedän esineen realistisen hinnan olevan niin kaukana omasta budjetistani että olisi suorastaan loukkaus tarjota summa johon minulla olisi varaa. Se on epämiellyttävää ja hiukan pelottavaakin.

Ja sitten vähän kuvia. Jos meillä olisi enemmän tilaa, olisin halunnut tuollaiset kastilaatikot. Ja kemisti-setin. Ja jos olisi tilan lisäksi myöskin mukavasti kääshiä niin olisin ostanut tuon kunnostetun grammarin, siinä oli älyttömän upea ääni.

inenglish

My Summer went a bit flat because it’s been so wet lately. On the other hand, I don’t complain because atleast I don’t have to go to the ER due to dehydration and migrain. But it’s such a pitty to hang all my lovely Summer dresses in the closet! Thankfully there was a short gap on the rain so we were able to visit the Restauranta swap meet and browse some of their lovely collectibles. This time we didn’t find much though. I got some vintage snap buttons and Chaplin-type walking cane. Hubby got the fob watch chain and pepper mill he’s been looking for quite some time.

Now when I finally am at the lucky mental state that I don’t have to buy everything anymore, I can just admire and browse stuff without buying, one thing has started to bug me. In these swap meets and antique fairs I can’t even look at an item (without holding it even) without the shopkeeper trying to sell it to me. Sometimes in quite pushy manners. If I want to look at something it doesn’t automatically mean I need or want to buy it.

I do know that they are just trying to make a living, but there is a limit to the pushiness too. I find it very uncomfortable when I’m just browsing stuff and then they are forcefully trying to sell. Then I get slight anxiety about the situation and blurb out that it’s out of my budget. They return with a question how much I would be willing to pay. Quite many times I had to refuse to make an counter offer, because I knew the realistic price would be so much out of my budget that it would practically be an insult to offer the money I could actually offer. So yeah, it’s a bit intimidating.

And then some photos. If we would have more space at home, I would have wanted those typeset trays. And the chemistry set. And if I would have also nice stash of cash, I would have bought that lovely gramophone, it had such a beautiful sound.

RR16_1

RR16_2

RR16_3

RR16_4

Kemistin setti / Chemistry set

RR16_5

RR16_6

Pullojen puiset korkit / Wood caps on bottles

RR16_7

RR16_8

RR16_9

RR16_10

Fonograafin äänisylintereitä /
Sound cylinders for phonographs

RR16_11

Onks nämä nyt jotenkin muotia, kun näitä oli useammalla myyjällä/
Are these in fashion right now, so many stalls had these. 

RR16_12

RR16_13

2 Comments

  1. Melanie says:

    Pushy people are a pain in the bottom and quite ruin such trips x

    1. Rhia says:

      Melanie – Indeed, thankfully they only occur on these kind of swap meet markets. In flea markets we can shop in peace.

Comments are closed.