NOTICE FOR MY ENGLISH READERS: This Q&A post about textiles and how to take care of them is now completely translated in english. You can find the english translation at the end, so scroll down. 

Kysymyksiä tuli runsaasti ja erittäin mielenkiintoisia sellaisia. Osa jopa aika kinkkisiä. Vastaan kysymyksiin opiskeluaikana ja kirjoista mutta myös kokemuksen kautta opitun tiedon pohjalta. Pyrin aina vahvistamaan (etenkin netistä) hankitun tiedon mutta esim omakohtaisiin kokemuksiin perustuvissa vastauksissa on mahdollista että joku toinen on kokenut asian eri tavalla.

Etenkin tekstiilituotannon ekologisuuteen ja eettisyyteen olen perehtynyt niin vähän että  ihan hävettää. Sen osalta en voi millään muotoa väittää olevani asiantuntija ja aiheesta löytyy varmasti paljon asiantuntevampia lähteitä. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä että ekologisuus ja eettisyys on aihe joka nostattaa vahvoja tunteita ja sitä kautta on mahdollista että ihmisten hysteria ja eri tahojen intressit vääristävät tietoa suuntaan tai toiseen. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa perehtyä huolella löytyvään tietoon ja lukea sitä kriittisesti. Markkinamiehet kun keksivät kaikenlaista.

Toivon kuitenkin että näistä vastauksista on teille kysyjille, sekä muille blogini lukijoille hyötyä ja iloa tulevaisuudessakin. Tein blogin valikkoon aivan oman kategorian niin että tiedot ovat siellä aina nähtävissä ja helposti löydettävissä. Kysymyksiä toki saa jatkossakin esittää, mutta ne tulevat sitten omina postauksinaan.

Vintage-silkkikreppimekon pesu? Ja hei, mikäs se tencel sitten on?

Olen kuulemma antanut suulliset ohjeet tähän, mutta katsotaan mätsääkö nää kirjalliset niihin suullisiin :D. Eli silkkivaate noin yleensä on sikäli kinkkinen pestävä että siihen muodostuu vesipesussa helposti ikuista hienonhienoa, koko tekstiilin peittävä pesuryppyä joka ei lähde pois enää millään konstilla. Tämä koskee erityisesti tiiviitä ja erittäin sileitä silkkejä kuten silkkitaftia tms. Persikkapintaiselle ns. pesusilkille tätä harvemmin tapahtuu, mutta myös nk. raakasilkkiä, burettesilkkiä ja kreppisidoksia pitäisi pystyä vesipesemään ilman ongelmia. Kreppisidos on (valmistusmateriaalista riippumatta) hieman joustava, raskas ja valuva sidos. Krepin pinta on nimensä mukaisesti kreppimäinen, eli se tuntuu hivenen karhealta käteen ja näyttää läheltä katsottuna hieman rypyliäiseltä. Villakreppiä olen pessyt onnistuneesti pesukonessa, mutta silkkikrepin (etenkin jos se on ohutta) pesisin käsin 30 asteessa lyhyellä liotuksella, silkille tarkoitetulla pesuaineella. Silkille suositellaan vain hyvin vähäistä mekaanista kulutusta pesun aikana eli voimakasta hankausta pesun aikana tulee välttää. Sitkeille tahroille voi kokeilla sappisaippuaa.

Tencel on selluloosamuutokuitu lyocelin kauppanimi. Se on ominaisuuksiltaan viskoosia vastaava ja valmistetaan puun selluloosasta. Tenceliin/lyoceliin saadaan hyvinkin pehmeä persikkamainen tai säämiskäinen tuntu, mutta muunlaisiakin laatuja voidaan valmistaa. Tencel imee kosteutta jopa puuvillaakin paremmin, mutta kuivuu nopeammin kuin puuvilla. Sitä mainostetaan herkkäihoisille sopivana materiaalina, joka tosin ei ihan aina pidä paikkaansa koska sitä on vaikea värjätä ja värjäysmenetelmät vaativat vahvoja kemikaaleja. Värjäyksestä jää tekstiileihin aina hienoisia kemikaalijäämiä jotka voivat ärsyttää herkkäihoisia.

Kerro laiskalle vaatehuoltajalle se täydellinen materiaali tai niiden yhdistelmä jota ei tarvitse silitellä? Ja miten se sitten pestään…

Rypistymättömiä tai lähes rypistymättömiä materiaaleja ovat lähinnä polyamidi ja polyesteri, joissain tapauksissa myös asetaatti. Näiden kuitujen sekoitukset keskenään tai muiden kuitujen kanssa siliävät paremmin kuin 100% luonnonkuidut tai muuntokuidut. Riippuu pitkälti tekstiilin koostumuksesta ja viimeistelystä miten se kannattaa pestä. Pääsääntönä voidaan pitää että  asetaatti pestään enintään 40 asteen lämpötilassa, valkoiset polyamidit ja polyesterit 60 asteessa, värilliset polyamidit ja polyesterit 40 asteessa. Asetaatti ei kestä kuumaa lämpötilaa vaan rypistyy liian kuumassa pesussa, muutoin se siliää kohtalaisen helposti. Täydellistä, kaikkeen sopivaa tekstiiliä ei ole olemassa sillä jokaisella materiaalilla on omat ominaisuutensa jotka sopivat erilaisiin käyttötarkoituksiin. Villa rypistyy pesussa (kaikki villavaatteet eivät kestä vesipesua) mutta siliää kohtalaisen helposti itsekseen ilman silitystä. Joskus tekstiilissä voi olla kemiallinen käsittely joka auttaa tekstiiliä pysymään sileänä. Niistä on yleensä mainittu vaatteen etiketissä. Siliävyyskäsittely voidaan mainita mm. seuraavasti: Anticrease, Bügelfrei, Easy care, Non iron tai Wash and wear. Myös merserointi auttaa kangasta siliämään helpommin. Neulokset (trikoo, jersey jne) siliävät yleensä helpommin kuin kudotut kankaat, poikkeuksena viskoosineuleet jotka rypistyvät yllättävän helposti. Tosin eivät nekään yleensä vaadi silitystä oietakseen. Kaikki vaatteet kannattaa ravistaa suoriksi kosteana, silloin mikä hyvänsä materiaali on kuivuttuaan mahdollisimman sileä. Erityisen huolellinen kannattaa olla silkin, pellavan ja viskoosin oikomisessa pesun jälkeen, jotka muutenkin kannattaisi silittää hivenen nihkeinä jolloin suoristuvat helpoiten.

Omistan mekon 100% rayonista ja siinä lukee dry clean only.  Mekko on 80-luvulta ja heittäisin ihan mielelläni sen pesukoneeseenkin, mutta saan vähän ristiriitaisia viestejä netistä. Jossain lukee, että ehdottomasti vain käsin jos ei dry clean, ja jossain että ihan hyvin voi 40ssä asteessa pestä. Mitä mieltä sinä olet?

Kuten tuossa aiemmassa postauksessa jo mainitsin rayon on sama asia kuin viskoosi. Mekkosi on siis 100% viskoosia. Viskoosi valmistetaan puun selluloosasta ja on siis selluloosamuuntokuitu (turhatieto inc). Viskoosi on tekokuiduista sieltä uudemmasta päästä ja sen ongelmana oli vielä 90-luvun alussakin suuri kutistumisprosentti. 90-luvun ja sitä vanhemmat viskoosivaatteet saattavat kutistua vesipesussa jopa 5-10% ellei niitä ole aimmin vesipesussa pesty. Uudemmissa viskoosivaatteissa tämä on yleensä jo pystytty minimoimaan. Mekkoa näkemättä on vaikea sanoa 100% varmasti kestääkö se konepesua. Vaikka itse kangas kestäisikin konepesun voi puvussa olla yksityiskohtia (helmiä, paljetteja tms. koristelua) jotka eivät kestä. Yksi syy dry clean only-merkinnälle voivat olla  tumman vaatteen vaaleat yksityiskohdat kuten esim valkoiset kaulukset. Ne saattavat värjääntyä konepesussa. Riskinä on siis vaatteen kutistuminen ja värjääntyminen jos siinä on sekä tummia että vaaleita kohtia sekä koristeiden vioittuminen. Jos mekko on yksivärinen ja ilman koristeita niin minä varmaankin laittaisin mekon koneeseen 40 asteen hellävaraiselle ohjelmalle, kevyelle linkoukselle. Ja kosteana oikoisin sen huolella auki takkihenkariin roikkumaan. Silitys kun vaate on vielä hieman nihkeä.

PS. Minäkin olen pessyt aika monia vintage-vaatteita pesukoneessa (aina hellävaraisella ohjelmalla ja alhaisessa lämpötilassa) eikä ole menneet miksikään. Mutta tiedän myös tapauksia että vintage-vaate on mennyt ihan tuhannen silpuksi pesukoneessa… No siihen vaikuttaa aina pesulämpötila ja ohjelma. Hellävaraisessa ja lyhyessä ohjelmassa aratkin materiaalit kestävät paremmin. Herkemmille materiaaleille kannattaa hommata pesupussi. Pesupussissa vaate kuluu vähemmän ja koristelut (helmet, paljetit, nyörit, koristenapit jne) eivät tartu kiinni koneen rumpuun. Todella arvokkaat vintage-vaatteet kuitenkin kannattaa pestä käsin. Kainalolappujen käyttö hihallisissa vaatteissa vähentää pesuntarvetta. Ihan mihin tahansa pesulaankaan en arvokasta vintage-vaatetta veisi. Pesulat eivät ota vastuuta vaatteen vioittumisesta ja etenkin jos vaatteesta puuttuvat pesumerkinnät (kuten vintage-vaatteiden kohdalla yleistä on) on turha odotella korvausta jos arvokas ja harvinainen vaate menee pesussa pilalle. Tampereella suosittelen Itsenäisyydenkadun Pesu-Tähteä, tosin vintage-vaatteita en siellä ole pesettänyt.

Onko mahdollista löytää nukkaantumaton (tai edes mahdollisimman hitaasti nukkaantuva) villatakkimateriaali?

On se mahdollista. Mutta sitä ei välttämättä tiedä ennenkuin vasta käytössä että onko villatakki nukkaamaton vai ei. Tekokuituiset (polyamidi, polyesteri, akryyli) neuleet nyppyyntyvät helpommin kuin villaiset. Ohut viskoosineulekin nyppyyntyy, mutta nypyt ovat yleensä paljon pienempiä kuin muissa neuleissa. Nyppyyntyvyys (pilling) riippuu myös kuidun pituudesta. Nyppy alkaa muodostua kun langasta/neuleesta törröttävän kuidunpään ympärille alkaa kerääntyä lyhyitä irtonaisia kuituja. Mitä enemmän kuidunpäitä, sitä enemmän nyppyjä. Villakuidun hinta määräytyy paitsi sen saatavuuden, myös kuidun pituuden mukaan. Halvemmat villalaadut on valmistettu lyhyistä villakuiduista jolloin langassa on paljon villakuidun päitä. Vaatteen korkea hinta ei kuitenkaan aina takaa nyppyyntymätöntä laatua.  Nyppyyntymiseen vaikuttavat myös langan kierre ja kertaus, kuidun hienous sekä langan/neuleen viimestelykäsittelyt. Pientä viitettä nyppyyntymiseen voi ehkä saada tarkastelemalla neuleen pintaa hyvin läheltä. Jos neuleen pinta näyttää valoa vasten kovin “karvaiselta” on oletettavaa että nyppyjä muodostuu helpommin, mutta ei tämäkään ole vedenpitävä keino. Tutki myös yksittäisiä neuleen lankoja. Tiukkakierteinen lanka nyppyyntyy vähemmän kuin löyhäkierteinen. Merseroitu, pinnaltaan himmeästi kiiltävä lanka nyppyyntyy hieman vähemmän kuin merseroimaton. Käytännössä on aika vaikea ostohetkellä erottaa nyppyyntyvää ja nyppyyntymätöntä neuletta toisistaan. Nyppyjä voi onneksi poistaa helposti nypynpoistajalla (myydään mm. Tokmannilla). Nyppyjen poistoon voi kokeilla myös mohairharjaa tai villakampaa (myydään käsityöliikkeissä). Kannattaa myös tarkkailla nyppyjen väriä. Jos nypyt ovat erivärisiä kuin itse neule, ovat ne tulleet jostain muusta tekstiilistä (esim päällystakista). Jos ne ovat samanvärisiä kuin neule, ovat ne muodostuneet neuleesta itsestään irronneista kuiduista. Entä nyppyjen sijainti? Jos nypyt ilmestyvät vain jollekin tietylle kohtaa voi niiden aiheuttajana olla esim laukku tai päällystakin sivusaumassa törröttävä tuotelappu.
EDIT 2013 – Luin Pitsikirja-blogista että nykyään nyppyyntyminen johtuu osittain myös kehräysmenetelmien modernisoinnista. Nykyiset edullisemmat ja käytännöllisemmät kehräysmenetelmät jättävät langan pintaan enemmän kuidunpäitä jolloin nyppyyntyminen on todennäköisempää. Valmistusmentelmien muuttumisen vuoksi nykyään myös laadukkaina pidetyt vaatemerkit nyppyyntyvät enemmän kuin ennen. Joten ei se kehitys ihan aina ole pelkästään hyvä juttu.

Pic.

Ostin keväällä Italian reissulla mekon jonka lapussa lukee: 76% acetato 5% ea 19% Poliammide. Ongelma on haju. Liikkeessä en sitä huomannut, vasta palattuamme kotiin. Olen pessyt ja tuulettanut mekkoa kuukausi tolkulla, mutta ikävä pistävä haju ei katoa. Olisiko mitään vinkkiä tai niksiä millä pääsen hajusta eroon?

Mekon koostumus on 76% asetaattia, 19% polyamidia ja 5% elastaania. EA on elastaanin vanha lyhenne jota ei ole suositeltu käytettäväksi enää 90-luvun lopun jälkeen.Palautin mieliin asetaatin valmistusmenetelmää tekstiilitiedon kirjastani saadakseni selville mistä paha haju johtuu. Oletan että vaatteen haju on  hieman etikkainen? Asetaatti valmistetaan selluloosasta tai puuvillan lintteristä joka käsitellään ensin esim. etikkahapolla, sitten muilla laimeilla hapoilla jonka jälkeen koko höskä liuotetaan asetooniin (kuulostaa varsin herkulliselta). Tämän jälkeen suoritetaan varsinainen kehruu. Epäilen että vaatteen voimakas haju johtuu valmistuksessa käytetyistä kemikaaleista. Yleensä tekstiilit eivät enää valmiina tuoksu kemikaaleilta mutta toisinaan niin saattaa käydä, mahdollisesti kehruun jälkeen huolimattomasti tehdystä pesusta. Kuidun valmistuksesta johtuvan pahan hajun poistoon en valitettavasti osaa antaa mitään päteviä ohjeita (isäntä ehdotti että voisit tuikata vaatteen palamaan, se kuulemma poistaa hajut lopullisesti  ;) ). Voit koittaa pestä vaatetta ja toivoa että tuoksua aiheuttavat kemikaalijäämät poistuvat vähitellen. Tekstiiliraikastinta (esim W5 Textile fresh) voi myös kokeilla että auttaako se. Kannattaa muistaa että asetaatti ei kestä liuottimia kuten asetonia tai voimakkaita emäksiä tai happoja. Pesu siis miedolla pesuaineella, hellävaraisella ohjelmalla  ja max 40 asteessa.

Talvella tuntuu että kaikki rätisee ja paukkuu sähköisyyttään, liimautuu kiinni kroppaan ja saa tukan leijailemaan “tosi kivasti”. Luonnonkuidut ilmeisesti sähköistyvät vähiten ja “muovit” eniten? Entä muuntokuidut? Voiko sähköisyyttä jotenkin poistaa/vähentää vaatteiden huollolla? Huuhteluaineestakin tuntuu olevan monta eri mielipidettä, ja sitten joku heittää kehiin etikan ja soodan…

Olet ihan oikeilla jäljillä. Synteettiset tekokuidut (polyesteri, akryyli, polyamidi) sähköistyvät helposti, erityisesti juuri talvella. Tosin on kehitetty myös pysyvästi sähköistymätön polyamidi-kuitu jota käytetään mm. alusvaatteissa. Luonnonkuiduista myös villa, silkki ja muut eläinkuidut sähköistyvät. Kasveista saatavat luonnonkuidut (puuvilla, pellava, ramie, nokkonen, hamppu jne) ovat sähköistymättömiä. Muuntokuiduista ainakin lyocell/tencel, viskoosi ja modaali ovat sähköistymättömiä, asetaatti ja triasetaatti (mm. Venetsia-vuorikangas) taas sähköistyvät. Sekoitekankaat sähköistyvät sen verran kuin mitä niissä on käytetty sähköistyviä materiaaleja. Huuhteluaineet vähentävät sähköistymistä mutta esim elastaania sisältäville vaatteille ei huuhteluainetta suositella käytettäväksi koska se tukkii elastaani-kuidun rakenteen ja vähitellen vähentää kuidun joustavuutta. Silloin tällöin käytettynä huuhteluaineesta ei ole elastaanille vaaraa, mutta jatkuva käyttö pilaa jouston. Saatavana on myös Antistatic-sähköisyydenpoistajaa (myydään mm. huonekaluliikkeissä) jota suihkuttamalla voidaan sähköisyys eliminoida aika tehokkaasti. Käsittely pitää uusia jokaisen pesun jälkeen, mutta toimii muuten varsin hyvin. Etikkaa voidaan lisätä viimeiseen huuhteluveteen kirkastamaan tekstiilin värejä ja poistamaan epämiellyttäviä tuoksuja, mutta en ole kuullut että se poistaisi myös sähköisyyttä. Etenkään asetaatin ja triasetaatin huuhteluun en etikkaa suosittele sillä se voi vaurioittaa kuituja. Soodan käytöstä en ole kuullutkaan. Jos joku haluaa jompaa kumpaa kokella niin missään tapauksessa kumpaakaan ei saa käyttää kovin vahvoina pitoisuuksina sillä monet kuidut vaurioituvat happamassa tai emäksisessä liuoksessa.

Pic.

Miten villavaatteita hoidetaan ja pestään niin että ne kestävät mahdollisimman hyväkuntoisina. Kannattaako esim. helmasta tahriintunutta villamekkoa heittää pesukoneeseen vai yrittää puhdistaa muilla keinoilla?

Villa on siitä mukava materiaali että sitä ei tarvitse pestä kovin usein koska se on luonnostaan likaahylkivä. Riittävän ahkera tuuletus pitää villan raikkaana ja sileänä pitkään. Pienille tarhoille kannattaa suorittaa paikallista tahranpoistoa villalle soveltuvalla aineella, esim sappisaippualla. Villavaate pestään vain jos se on todella välttämätöntä. Kaikkia villavaatteita ei suinkaan voi heittää pesukoneeseen. Vesipesu ei ylipäätään ole suositeltavaa ja konepesu ehdottomasti vain Superwash-merkityille villatuotteille. Pesuaineena käytetään villalle tarkoitettua mietoa pesuainetta sillä vahvat kemikaalit vahingoittavat villaa. Kannattaa siis noudattaa vaatteessa olevia pesuohjeita. Villaa ei myöskään saa kuivattaa lämmön avulla tai auringonpaisteessa kuivumisen nopeuttamiseksi sillä se haurastuttaa ja kellastuttaa villakuituja. Ja nypynpoistoa kannattaa harrastaa tarvittaessa.

Joihinkin puuvillaisiin ja puuvillasekoitteisiin vaatteisiin tulee ajan myötä ummehtunut tuoksu (huolellisesta pesusta huolimatta, vaatteita säilytetty viikattuina pinossa vaatekaapissa). Onko tämä tyypillistä puuvillalle vai johtuuko kenties vaatteeseen käytetyn puuvillan laadusta? Tämä ilmiö on joidenkin tiettyjen (halpa-)vaateketjujen vaatteille tyypillinen, toisissa taas ei ilmene lainkaan.

Kyseessä saattaa olla puuvillan laatuun tai sekoitekankaaseen liittyvä ominaisuus, etenkin jos ongelma koskee vain tiettyjä puuvillavaatteita, mutta syy voi olla jossain määrin myös yhteydessä pesuun.  Puuvilla ei puhdistu kovin helposti. Siksi se suositellaan pestäväksi mahdollisimman pian jotta lika ei piintyisi kuituihin, ei siis kannata seisottaa pitkään pyykkikopassa. Lisäksi suositellaan vähintään 60 asteen pesulämpötilaa jolloin ihosta irronnut rasva, lika ja hiki puhdistuvat mahdollisimman hyvin. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista koska monet vaatteet ovat nykyään puuvillasekoitteita eivätkä tekstiilin muut kuidut ehkä kestä 60 asteen pesuja. Jokainen voi harkinnanvaraisesti itse testata onko syy liian alhaisessa pesulämpötilassa pesemällä hieman kuumemmassa ja tarkkailemalla jatkuuko ummehtuneen tuoksun muodostuminen. Kyse ei ole siitä että vaate olisi pesty jotenkin huonosti tai huolimattomasti. Ihosta irtoava rasva on näkymätöntä paljaalla silmällä. Pesty vaate näyttää ja tuoksuu täysin puhtaalle mutta siinä voi silti olla jäämiä ihon rasvasta joka alkaa ummehtua kaapissa (vaaleissa tekstiileissä voi näkyä myös selvää kellastumista). Itse en pidä yhtään siitä miten nykyisin “säästetään” energiaa alentamalla pesulämpötiloja ja kehittämällä alhaisissa lämpötiloissa peseviä pesuaineita sillä fakta on että hiki ja rasva lähetevät kunnolla vain kuumalla.

Mikä on ihanteellisin säilytystapa kullekin materiaalille. Vaatekaappi on ahdas ja vaatetangolle henkareihin pääsevät vain arvokkaimmat ja herkimmät vaatteet. Mikä olisi vaatteiden kannalta järkevin peruste priorisoida henkari- ja vaatekaappipaikat?

Mielenkiintoinen kysymys. Itse en ole koskaan miettinyt sen tarkemmin eri materiaalien säilytystä vaan olen lähestynyt asiaa aina siltä kannalta mikä on kätevin säilytystapa kullekin vaatteelle. Omassa kaapissa suorat housut, mekot, puserot ja hameet roikkuvat henkareissa kun taas farkut, neuleet, trikootopit & -paidat ovat viikattuna hyllyille. Syynä lähinnä se että neule- ja  trikoovaatteet eivät tahdo pysyä henkareissa ja farkut ovat liian paksuja housuhenkareihin ripustettavaksi. Neuleisiin voi myös muodostua henkarissa ikäviä venymiä. Periaatteessa helposti rypistyvät materiaalit (silkki, puuvilla, pellava, viskoosi) kannattaisi säilyttää mahdollisimman suorana. Samoin materiaalit joita ei voi tai on hankala silittää kannattaisi säilyttää henkareissa (juhlapuvut, samettiset vaatteet, runsaasti koristellut vaatteet). Käyttövaatteiden säilytyksellä ei sinänsä ole kamalasti merkitystä sillä käyttö ja pesu kuluttavat vaatetta enemmän kuin itse säilytys käyttöjen välissä. Merkityksellistä säilytyksestä tulee siinä vaiheessa kun puhutaan arvovaatteesta jota käytetään vain harvoin. Jos vaate säilytetään henkarissa tulisi henkarin olla oikeankokoinen, pyöreämuotoinen tai pehmustettu niin että henkari ei aiheuta vaatteeseen venymiä tai kuluta vaatetta puhki (esim silkkivaate kuluu henkarissa helposti puhki pitkässä säilytyksessä). Jos vaate säilytetään pakattuna, paras on reilunkokoinen pahvirasia jossa vaate on löysästi kääritty happovapaaseen silkkipaperiin. Muovipussissa, muovisessa pukupussissa tai muovilaatikossa vaatteeseen muodostuu ummehtunut tuoksu. Vaatteet pitää aina säilyttää valolta ja tuholaisilta (koit, turkiskuoriaiset, hiiret jne) suojattuna, kuivassa, viileässä tilassa. Arvovaatteta (tai mitään vaatetta) ei saa KOSKAAN säilyttää metallilankahenkarissa. Olen nähnyt viimeaikoina liikaa surullisia tapauksia silkkivaatteista jotka ovat menneet pilalle vääränlaisilla henkareilla ja ikkunan vieressä ullakolla säilytettynä. Tämän lisäksi vaatteet tulee laittaa pitkäaikaissäilytykseen aina pestyinä sillä lika (etenkin hiki) syö vaatteen ajanoloon pilalle.

Haluaisin tietää, mitä vaatteita voi ostaa (mahdollisiman) turvallisin mielin. Tuskimpa pelkkä kotimaisuus takaa turvallisuuden? Mistä tiedän mikä materiaali, tuotantotapa ja -maa on vähiten omaa tai muiden terveyttä vaarantavaa ja ympäristölle vähiten haitallista?

Nyt tulee pitkä ja sekava vastaus mutta koittakaa saada siitä jotain tolkkua. Paljon tästä vielä jäi puuttumaan mutta koko asia on niin laaja ja monimutkainen että täydellistä vastausta on aika mahdoton tässä yhteydessä antaa. Katsoin itsekin, nyt jälkikäteen tuon Myrkkyä halvalla- dokumentin ja kyllä se oli aika tylyä katsottavaa. Tekstiilien ekologisuus, eettisyys ja turvallisuus ylipäätään on koskettanut minua hirveän vähän. Omakohtaisia kokemuksia tekstiilien kemikaaleista olen saanut lähinnä ompelimossa jossa tietynväriset  kankaat aiheuttivat hengitystieoireita itselleni ja muille työntekijöille sekä joillekin myös iho-oireita. Fakta on se että niin kauan kuin ihminen ei itse henkilökohtaisesti valmista omia vaatteitaan raaka-aineen keruusta loppuun asti, me kaikki altistumme vaatteiden kautta kemikaaleille. Kaikkien tekstiilien valmistuksessa niitä käytetään, on sitten toinen juttu mitkä niistä ovat turvallisia ja mitkä eivät.

Tekstiiliteollisuus on myrkyttömyyden, ekologisuuden ja eettisyyden kannalta hankala tuotannonala koska työvaiheita on niin paljon. Ennenkuin t-paita tai jakkupuku on valmiina kaupan hyllyssä tapahtuu paljon ja usein eri työvaiheet suoritetaan eri tuotantolaitoksissa jolloin koko ketjua on hyvin vaikea seurata ja pysyä selvillä tuotantovaiheiden turvallisuudesta tai eettisyydestä.
1) raaka-aineen hankkiminen (tekokuituihin esim. öljyä, luonnonkuituihin puuvillan tai pellavan kasvatus, villan keruu lampailta, muuntokuituihin selluloosan valmistaminen)
2) raaka-aineen kehrääminen langaksi (monimutkaisia prosesseja erilaisin konein ja kemikaalein), mahdollisesti valkaisu/värjäys jo tässä vaiheessa
3) langan valkaisu tai värjääminen , muut eri ominaisuuksia antavat käsittelyt  (esim merserointi)
4) kankaan kutominen, mahdollinen valkaisu/värjäys/muu käsittely
5) vaatteen ompelu, mahdollinen valkaisu/värjäys/muu käsittely ja viimeistely (vaatteeseen käytettävien muiden tarvikkeiden valmistus kuten napit, vetoketjut, koristeet, nyörit, narut, nauhat, pitsit, printit)
6) tuotteen varastointi  ja kuljetus määräpaikkaan (mahdolliset torjunta-aineet tämän aikana)
7) tuote perillä myymälässä

En osaa antaa paljonkaan valmiita vastauksia mutta voin antaa muutamia vinkkejä joiden perusteella kukin voi itse selvittää mikä tuote on omien periaatteiden ja näkökulmien kannalta paras vaihtoehto. Eri tekstiilien ekologisuutta/eettisyyttä on aikalailla mahdoton verrata keskenään.  Lähtökohdaksi onkin otettava se mitä asiaa haluaa tuotteen valmistuksessa painottaa. Onko tärkeintä tuotteen eettinen valmistus (hyvät ja turvalliset työolosuhteet, työntekijöiden riittävä palkka jne), luomuus (torjunta-aineeton ja keinolainnoitteeton viljely, ei geenimuunneltuja kasveja), valmistusprosessien turvallisuus ja myrkyttömyys vai kenties tuotteen valmistuksen aiheuttamat hiilidioksiidipäästöt? Kaikissa kankaissa on joku huono puoli, niin luonnonkuiduissa kuin tekokuiduissakin.

Se että vaatteen valmistusmaa on Suomi, ei takaa että vaatteen kangas on valmistettu Suomessa tai että kankaan lanka olisi valmistettu Suomessa. Kotimaisuus ei siis ole tässä tapauksessa tae vaatteen myrkyttömyydestä. Valitettavasti, ennen niin laadukkaan ja tunnetun,  Suomen tekstiiliteollisuuden tuotanto on vähitellen siirtynyt kotimaasta kaukoitään jolloin edes tunnettu ja arvostettu kotimainen merkki tuotteen päällä ei takaa vaatteen myrkyttömyyttä.

Seuraavassa muutamia pointteja jos haluaa mahdollisimman myrkyttömästi valmistetun vaatteen jonka valmistus on vaarantanut työntekijän terveyttä mahdollisimman vähän tai joissa on mahdollisimman vähän kemikaalijäämiä.
1) Etsi tekstiilejä joita ei ole värjätty, valkaistu tai muuten kemiallisesti käsitelty.  Luonnonvärisien tekstiilien valmistukseen on käytetty vähemmän kemikaaleja kuin värjättyjen tai valkaistujen.
2) Pysy vaaleissa väreissä. Tietyt väriaineet herkistät enemmän kuin toiset. Vaatteesta ei voi tietää onko siinä käytetty myrkyllisiä atso- tai aniliinivärejä, mutta myös tietyn väriset vaatteet voivat herkistää enemmän. Herkkien kannattaa siis välttää erityisesti kirkkaita ja heleitä värejä (kirkas punainen, kirkas keltainen, kirkas sininen) sekä mustaa ja tummansinistä joiden väriaineet ovat voimakkaimmat. Karkeana sääntönä voidaan pitää että mitä vahvempi, voimakkaampi väri, sitä vahvemmat kemikaalit. Myös värjäysprosessissa vahvat väriaineet ovat työntekijöille vaarallisempia kuin miedommat.
3) Suosi pientuottajia. Esim villan suhteen kannattaa suosia kotimaista. Suomessa lampaita kasvatetaan lihan vuoksi ja villakuitu on tuotannon sivutuote. Sen valmistus langoiksi ja vaatteiksi on pienillä kotimaisilla tuottajilla yleensä sekä eettistä, ekologista että myrkytöntä (luonnonväriset, värjäämättömät tuotteet). Tehotuotantomaissa kemikaalien käyttö villantuotannossa on kasvanut voimakkaasti mm. loiseläiten poistamiseksi lampaista. Muutenkin pientuottajien tuotteista voi olla helpompi selvittää raaka-aineiden alkuperä ja valmistusmenetelmät.
4) Älä hyljeksi tekokuituja. Kun vertaillaan luonnonkuitujen ja tekokuitujen myrkyttömyyttä tai ekologisuutta on tarkasteltava koko elinkaarta eikä pelkästään valmistusprosessia. Tekokuitujen valmistuksessa käytetään paljon kemikaaleja mutta se tapahtuu usein suljetussa prosessissa jossa käytetyt kemikaalit pystytään ottamaan talteen ja käyttämään uudelleen. Kemikaalit eivät siis joudu luontoon ja valmistusprosessissa vähemmän  ihmisiä joutuu kemikaalien kanssa kosketuksiin.  Moniin synteettisiin tekokuituihin eivät myöskään pysty homeet tai tuholaiset joten suoja- ja torjunta-aineita ei tarvitse käyttää. Jotkut tekokuidut värjätään jo kehruuprosessin aikana jolloin myöhemmin tapahtuva värjäysprosessi jää kokonaa pois. Kehruuliuokseen lisätty väri on yleensä myös kestävämpi (ei siis vaadi yhtä voimakkaita kemikaaleja pysyäkseen) kuin valmiiseen lankaan/kankaaseen käytettävä.  Tekokuituja ei myöskään tarvitse valkaista. Muuntokuidut valmistetaan pääasiassa eri puulajien selluloosasta kemiallisen prosessin avulla. Viskoosilla on ekologisuuden kannalta paha maine energiasyöpön valmistusprosessin vuoksi, mutta se värjäytyy helposti joten väriaineiden ei tarvitse olla yhtä voimakkaita kuin esim puuvillalle. Tekokuitujen tavoin väriaine voidaan lisätä viskoosiin jo kehruuvaiheessa. Lyocellin valmistusprosessi on kuuleman mukaan muuntokuiduista ympäristöystävällisin ja siihen yleisimmin käytettävä eukalyptuspuu on nopeakasvuinen.
5) Vältä halpatuotantomaita. Oletettavaa on että puutteellisten lakien ja erityisesti olemattoman valvonnan ja korruption vuoksi halpatuotantomaissa työntekijöiden työolot ovat kurjat ja työturvallisuus on kutakuinkin nolla. Samoin tuotantomenetelmät ja välineet ovat alkeellisia ja työ hyvin pitkälti käsityötä jossa työntekijät ovat paljon kosketuksissa puolivalmiiden tuotteiden ja kemikaalien kanssa. Tällaisia maita ovat ainakin Kiina, Intia ja Bangladesh, mutta monia muitakin on. Länsimaisissa tehtaissa valmistetut kankaat ja vaatteet periaatteessa ovat eettisempiä ja myrkyttömämpiä koska länsimaiden lainsäädäntö ja sen valvonta ovat huomattavasti tiukempia kuin halpatuotantomaissa. Tuotantomenetelmät ovat myös kehittyneemmät ja sitä kautta turvallisemmat.

Jos haluaa perehtyä asiaan oikein todenteolla on tarjolla jo tuotemerkkejä joiden valmistuksessa on kiinnitetty huomiota koko tuotantoprosessin eettisyyteen ja ekologisuuteen, ei pelkästään lopullisen tuotteen valmistukseen.  Kansainvälisen, vaateteollisuuden työolojen parantamiseksi työskentelevän Fair Wear Foundationin sivuilta löytyy lista eettisistä tuotemerkeistä. Öko-tex-standardi varmistaa että valmiissa tuotteessa ei ole kemikaalijäämiä, mutta ei puutu tuotantoon mitenkään. Euroopan ympäristömerkki myönnetään tuotteille joiden koko elinkaari täyttää tietyt ympäristövaatimukset. Eettisistä ja vihreistä vaatteista voi lukea kattavasti lisää mm. Vihreät Vaatteet-sivustolta.

Entä onko luomupuuvilla todella myrkytön vaihtoehto?

Ympäristötieteiden professori Pekka Kaupin mukaan on mahdoton tehtävä valita puuvillan, luomupuuvillan ja tekokuitujen väliltä kaikkein ekologisin. Luomuviljely tarkoittaa keinolannoitteetonta ja torjunta-aineetonta viljelyä, niin ravinnon kuin puuvillankin osalta. Niiden suhteen luomupuuvilla siis on myrkytön. Puuvillan saaminen vaatteeksi kuitenkin vaatii monia muita kemiallisia käsittelyjä kuten valkaisu ja värjäys. Paras vaihtoehto on siis valkaisematon ja värjäämätön puuvilla. Tällaisellekin tekstiilille on silti saatettu tehdä jotain muita kemiallisia käsittelyjä joko lankana, kankaana tai valmiina vaatteena. Merkittävää on tietysti myös millä kemikaalilla käsittelyt tehdään, mutta sitä ei tavallinen kuluttaja voi aina selvittää. Jos ajatellaan että myrkytön on sama asia kuin kemikaaliton niin siinä tapauksessa luomupuuvillakaan ei ole myrkytön vaihtoehto, vaikka sen valmistuksessa onkin pyritty mahdollisimman ympäristöystävälliseen tuotantoon. Kaikki kemikaalit eivät kuitenkaan ole ihmiselle yhtä vaarallisia tai haitallisia.

Miksi tupasvillaa ei käytetä enemmän? Se käsittääkseni on materiaali, jota kasvaa paljon luonnossa ja saadaan maatalouden sivutuotteena. Kerääminen vain lienee ongelma? Tiedätkö mitään sen tuotannon vaikeuksista tai ominaisuuksista, jotka estäisivät sen laajemman käytön?

Tupasvilla on kasvi joka kasvaa soilla varsin runsaana (myös muualla kuin Suomessa). Toisin kuin voisi kasvin ulkonäöstä luulla, kuiduksi kelpaava osa ei suinkaan ole valkoinen siementupsu vaan maanpinnan alla maatunut lehtituppi. Siementupsuja on käytetty sellaisenaan tyynyjen ja patjojen täytteenä mutta langaksi se ei kelpaa.  Turvekuitua saadaan turvetuotannon sivutuotteena ja ainakin aiemmin turvekuidun tuottajalla on ollut sopimus turpeentuottaja Vapon kanssa kuidun toimittamisesta jatkokäsittelyyn. Turvekuidun saatavuus ei siis ole ongelma sillä sitä jää seulontajätteeksi  Turveteollisuusliiton mukaan “paljon”.

Kuidun pituus on verrattain lyhyt, vain noin kolme senttiä. Sen lujuus ei ole kovin hyvä ja siksi siihen on tekstiileissä lisättävä noin puolet muita kuituja (villaa, pellavaa, puuvillaa) kestävyyden parantamiseksi. Turvekuidun hyviä ominaisuuksia ovat lämmittävyys (jopa parempi kuin villalla), keveys, sähköistymättömyys, hyvä kosteudensitomiskyky, antibakteerisuus ja hygieenisyys. Huonoksi ominaisuudeksi voidaan kai lukea se että tupasvilla ei värjäänny. Tupasvillatuotteiden väri on siksi yleensä kuidun luonnollinen väri joka vaihtelee vaaleanruskeasta tummempaan ruskeaan. Joukoon lisätyllä muulla kuidulla voidaan jonkin verran vaikuttaa valmiin tuotteen väriin sekoitussuhteesta riippuen. Ongelmalliseksi kuidun käsittelyn tekee sen pölyävyys joka aiheuttaa mm. koneiden tukkeutumista. Ilmeisesti tällä hetkellä Suomesta ei löydy yrittäjää kuidun karstaukseen joten turvetekstiilien tuotanto on Suomessa vähäistä. Epäilen että hyvistä ominaisuuksista huolimatta kuidun käytön vähäisyys johtuu kalliista ja monimutkaisesta valmistusprosessista. Turvekuitu ei kuitenkaan mene hukkaan sillä sitä voidaan käyttää muuhunkin kuin langan ja kankaan valmistukseen kuten suodattimien raaka-aineena ja öljyntorjuntaan. Osan tästä tiedosta teille tarjosi Turveteollisuusliitto.

Pic.

Translation in english is coming slowly. Just one more questions are still being translated, be patient! Thank you!

There was loads of questions, and very interesting ones I might add. Some of them even quite tricky. I am replying to the questions based on my education, but also based on the experience over the years. I always try to confirm things (especially if the info was acquired from the internet), but sometimes it is just a matter of an opinion or based on my own experiences so, it is possible that someone has different kind of experiences.

I know so little about the ecologically or ethically produced fabrics that it is a bit embaracing. I am not expert on that area, and I’m sure there are many other, more reliable resources. However, you should always remember that ecological and ethical production on any issue, are always raising lot of emotions and it is likely those things will distort the actual information and true facts on the matter. Also the industry can distort the information for their benefit. If you are interested in the matter of ethics in fabric and fashion business, investigate and study the matter very closely and always read with critical mind. Find out about things from many different places and check over and over again to be sure. Marketing people are clever to twist your mind.

I do hope that these answers are helpfull to all of you. I also have created a new catefory for this kind of information so you are able to find it more easily. If you have any more questions about fabrics, materials, and what ever related to them, do share your question and I try to answer it as good as I can in other posts.

How to was vintage silk crepe dress? And what on earth is tencel? 

Silk is tricky material to wash, because some silk qualities get very fine creases in ordinary water wash. They cover basically the whole garment and after forming, they never go away, not even with professional steam iron. This especially applies to very fine and smooth silk qualities, like silk taffeta, thai silk, dupion etc. So called washsilk with peachy surface however is possible to wash in water. Also so called rawsilk, bourette silk and many crepe silk qualities can handle wash in water. Crepe is (despite of what material it’s made of) always a bit stretchy material, heavy and very drapey fabric. It feels a bit rough on skin and at close inspection it looks even a bit crinkly. I have done machine wash for wool crepe without any problems (need proper ironing afterwards though, preferably when still a bit damp) but silk crepe I would wash by hand in cool water with short soak. Also use detergent meant for silk. When wet, silk can’t handle strong mechanical strain so avoid rubbing. If the stains are tough, try gall soap. That should be safe to use on silk.

Tencel is a commercial name for lyocell, which is fiber made of wood cellulose. It is very similar to viscose (old name for viscose is rayon). It is possible to get very peachy, soft feel to tencel, but other qualities are also available. It absorbes moisture even better than cotton, but also dries faster than cotton. It’s advertised as very suitable for allergic people, however that doesn’t always apply because it is difficult material to dye. Dyeing methods require strong chemicals and there is always some residue left on the garment afterwards. Sometimes they can be irritating to very sensitive people.

What is the perfect material which doesn’t need ironing? And how to wash it…

Non-wrinkly or almost non-wrinkly materials are polyamide and polyester, in some cases maybe even acetate. Mixes of these fibers with eachother or with other materials are easy to iron, or don’t need ironing at all. 100% natural fibers or cellulose fibers are not as easy to iron. It depends on the compound of the material , but also on the finish of the material, how it should be washed. Main rules are: acetate in max 40 degrees of Celcius, white polyamide and polyester in max 60 degrees of Celcius, coloured polyamides and polyesters in 40. Acetate can’t handle hot temperatures but wrinkles in hot water, allthough it should iron relatively easily.

There is no such thing than perfect all-round fabric. Each material has their own benefits and flaws and they are suitable for different uses. Wool wrinkles in wash (not all wool can handle ordinary water wash), but is rather easily smoothend just by hanging it on hanger, even without ironing. Sometimes fabric might have chemical treatment which helps it to stay non-wrinkly. Usually this treatment has been mentioned on the label: Anticrease, Bügelfrei, Easy care, Non iron or Wash and wear. Mercerizing treatment also helps the fabric to stay non-wrinkly. Knits and jerseys stay non-wrinkly much easier than woven fabrics. However viscose-jersey is exception to this, all viscose-materials wrinkle rather easily, but they also iron rather easily. All garments should be stretched out after washing, when hanging them to dry. That helps them to dry as wrinkle-free as possible. You should do this extra carefully to silk, linen and viscose. Silk and linen are easier to iron if they are a bit damp, then the wrinkles smoothen out better.

I have a dress made of 100% rayon. It says dry clean only. It’s from the 80’s and I’d love to just throw it in the washing machine. However I get mixed information. Some sources say it’s washable in 40 degrees, and some say absolutely nothing else than dry clean. What do you think? 

Like I mentioned earlier, rayon is old name for viscose. So the dress is 100% viscose dress, made of wood cellulose. Even as late as in 90’s the problem with viscose was shrinkage. Garments from 90’s and before that, might shrink in the wash even up to 5-10%, if they have never been washed in water before. Newer viscose materials have usually been pre-shrinked. Without seeing the actual dress, it is difficult to say 100% sure, if it can handle machine wash. Even though the fabric could take it, there might be detailing which doesn’t (beads, sequins, other decorations). One reason for dry cleaning might be  if the dark coloured garment has white or other light coloured accents, like collars, trimmings etc. Dark colours might bleed in the wash. So the risks are: shrinkage, colour bleed and damage to decoration. If the dress doesn’t have any decoration and is just one colour, I probably would wash it in the machine, cool temperature, short program and gentle spin. And when it’s washed I would carefully stretch it out and hand to dry on a hanger. Iron when still a bit damp.

PS. I have washed quite many vintage-garments in the machine (always with gentle spin and cool temperatures) and they have turned out fine. But I also know cases when vintage garment has gone completely shreds in the machine. The temperature and roughness of the spin affect on the result. If using machine wash for vintage garments, gentle spin and short program is recommended.  Wash bag is also a good idea for gentle garments. Inside wash bag, garment wears off less and decorations (beads, sequins, decorative buttons, ribbons etc.) don’t get cought in the machine drum.  Really valuable vintage garments however, require hand wash or dry cleaning. Sleeve guards lessen the need of washing. And when you take your garment to dry cleaners, make sure they know how to handle vintage clothes.

Is it possible to find knit cardigan that doesn’t do pilling?

It is possible but you might not be able to know it untill you actually use the garment. Artificial materials (polyamide, polyester, acrylic) pill more easily than wool or other natural fibers. Fine viscose knit creates them aswell, but usually they are much much smaller than in other fibers. Pill (also called bobble) starts to form around the fiber end, which is poking out of the yearn/fabric, when it starts collecting very short loose fibers from around it.  The shorter the fibers used on the yarn, the more fiber ends poke out, resulting more pilling. The price of the wool fiber is determined according to the availability, but also according to the length. Cheaper wool yarns and fabrics are made of shorter wool fibers, which means there is more fiber ends and more loose very short fibers. However the high price doesn’t always guarantee non-pilling quality.
Also the spin and amount of ply, finess and the finishing treatments affect on the surface. You might get some sort of idea about the pilling when you look at the surface of the garment very closely. If it looks “hairy” it might form pilling more quickly than very smooth surface. Look at the individual yarns on the garment. If they are very loosely spun and soft, they are more likely to pill. Tight spin prevents pilling. Mercerised fabric pills less than non-mercerised. Knowing all this, it is still quite difficult to actually see, which new garment is most likely to be non-pilling. Thankfully it is possible to remove them with the anti-pilling tools like pill remove or mohair comb. You should also check the colour of pills. If they are different colour than the actual garment, they come from somewhere else, like your overcoat or fabric bag. If they are the same colour than the garment, they come from the garment itself. And the location? If they appear only on certain spot, like on your hip area, the cause might be something irritating the material, like your bag or washtag inside your overcoat seam.
EDIT 2013 – I read from somewhere that pilling in modern clothing is caused by modernizing of spinning methods. Modern, cheaper and more practical spinning methods leave more fiber ends on the surface of the yarn so they are more prone to pilling. Modernizing the manufacturing is the reason why higher quality brands are also more likely to form pills than before. So developement isn’t aways just good.

On my trip to Italy I bought a dress that says: 76% acetato 5% ea 19% Poliammide. My problem is the smell. I didn’t notice the smell in the shop, but only when we returned home. I have washed it many times and let it hand outside, but the strong odor doesn’t go away. Do you have any tips how to get rid off of the bad odor. 

Dress is made of 76% acetate, 19% polyamide and 5% elastane (spandex/lycra). EA is old abbreviation for elastane, which is not recommended to use since 90’s. I had to remind myself about the manufacturing methods of acetate, to find out where the bad odor comes from. I assume the bad odor is sort of vinegary type? Acetate is made of cellulose or cotton lint, which is first being treated with acetic acid and then with other mild acids. After that the whole thing is being solved into acetone (sounds delicious, huh!). After this happens the actual spinning. I strongly suspect that the bad odor is coming from the chemicals used in the manufacturing. Usually fabrics don’t have odors from manufacturing chemicals after they are being finished, but sometimes, if the wash after manufacturing is done poorly, bad smell might occur. Unfortunately there isn’t proper instructions available for removing the chemical odors (my hubby suggested burning the garment, according to him that removes the bad smell permanently… hehe). You can still try to wash the garment and hope that bit by bit the odor goes away. You could also try textile freshner. Acetate can’t handle strong chemicals like acetone or strong acid or base chemicals. So wash always with mild washing powder/liquid, gentle spin, max 40 degrees of Celcius.

In the Winter everything seems to become static. I have heard that natural fibers are less static than artificial fibers? Is it possible to remove static? There seems to be several different opinions about fabric softener, and then some people seem to think vinegar or soda helps…

You are on right track. Synthetic fibers (polyester, acrylic, polyamide) get static very easily, especially in Winter. Allthough there is permanently non-static polyamide fiber, which is used in underwear. Natural fibers from animals, like wool and silk do get static too. Natural fibers from plants (cotton, linen, ramie, hemp, nettle etc.) don’t get static at all. Cellulose fibers like lyocell/tencel, viscose and modal are non-static, but acetate and triacetate do get static. Mix fabrics get static depending on what material has been used. Fabric softeners reduce static, but it’s not recommended to use fabric softener for garments with elastane. It blocks the elastane fiber and in time prevents the elasticity of it. It’s ok to use fabric softener for elastic garments every now and then, but not all the time. You can buy Antistatic-spray which removes the static. Garment needs retretment after every wash, but otherwise it works pretty well. White vinegar can be added to final rinse to brighten up the colours and to remove bad odors, but I haven’t heard of it being used as anti-static treatment. Acetate and triacetate can’t handle vinegar, it damages the fibers. I haven’t heard of soda in that kind of use. If you want to use either, I recommend mild solutions to prevent them from damaging the garment.

How to take care of wool garments so that they will last long and stay looking good? For example, if wool dress has stain in the hem, is it better to wash it in the machine or try and clean it with other methods? 

Wool is nice material because it’s naturally dirt-repellent, so it doesn’t require washing very often. Hanging wool garments outside for freshness keeps them nice and smooth for long time. Small stains are best to clean  individually with gal soap. Wash your wool garment only when it’s absolutely necessary. Not all wool garments can even handle machine wash. Sometimes not even wash in water is recommended and machine wash only for those garments marked with Superwash-lable. Always wash wool with detergent made for wool, because strong chemicals damage wool. So always go with the instructions on the wash label. Allow wool to dry naturally, wool should not be dried with heat nor sunshine. Heat and sunshine makes it brittle and turns fibers yellow. Use pill-remover (fabric shaver) when needed.

Some cotton and cotton blend garments develope quite dull smell during storing (even despited of proper washing, clothes have been stored folded and piled in the wardrobe). Is this typical to all cotton or is perhaps the quality of cotton reason for this? It’s typically occuring on certain (cheap) clothing  companies garments, and then some other items don’t smell at all. 

It might be related to lower quality of cotton or even to the fact it’s a mixed material garment. If the problem is occuring only on certain garments and not the garment next to it, it might be the most likely reason, but it might also be at the same time related to washing. Cotton is not easy material to clean. It is recommended that cotton is washed as soon as possible to prevent the dirt from sticking in the fibers. So don’t let cotton garments to stand in the wash basket for too long. It’s also advisable to wash them atleast in 60 degrees of Celcius, because that is the temperature which washes off the dirt, sweat and grease (that comes from the skin) properly. However this is not always possible, many modern garments are mixed fibers and other fibers might only allow 40 or even 30 degrees washing temperature. You can do a test for yourself and try washing it in hotter temperature to see if the bad, dull smell continues to occur. However notice that this might damage some fibers. This doesn’t mean that you have done poor washing to the garment before, it’s just the fact that grease from the skin is invisible to the eye. You don’t see it, but it still might be there. Even though garment smells completely fresh after the wash, there still might be residue from the skin grease which starts to go foul when stored (on white or other light colour textiles this might also show as yellow colouring).  I don’t really like the modern way of “saving” the energy by washing in cold temperatures. The fact is that sweat and grease come off only with hot water.

What is the best way to store each fiber? Wardrobe is small and I got only limited space for hangers, only the most valuable and delicate garments hang on those. What would be the most sensible way to sort the hanger and shelf garments? 

Interesting question. I have never really  thought about this fiberswise. I have always sorted them based on what is the most convenient for each piece of clothing. On hangers I usually put my trousers, dresses, skirts and blouses. Jeans, knits and jerseys I store on shelves. I do it this way because knits and jerseys don’t tend to stay on hangers so well, and they also stretch on the shoulder and neckline while hanging. Jeans are too thick and stiff to put on a hanger. Basically materials which wrinkle easily (silk, cotton, linen, viscose) should be stored as straight as possible (usually on a hanger). Also the materials or garments which are difficult to iron should be in hangers (gowns, velvet clothes, heavily decorated cloths). The way of storing everyday clothes doesn’t really matter that much, because washing and wearing them is actually more stressfull to the garments than storing them. Method of storing becomes meaningful when it’s really valuable garment in question and  is rarely used. If the garment is on a hanger, it should be right size hanger, rounded and perhaps even padded to make sure hanger doesn’t create stretch marks or rips on the garment (for example silk can actually get rips and holes from wrong kind of hanger during long storing period). If garment is packed, it should be in large cardboard box, wrapped inside acid free silk paper.  Plastic bag, plastic clothing bag or plastic box can create bad odor. Protect garments from light, pests (moths, fur beetles, mice etc.), moisture and heat. Don’t ever store valuable garments (nor any garments for that matter) on metal laundry hanger. I have seen too many sad cases of ruined silk clothes lately, ruined by wrong hanger or storing. Always wash any garments before putting them in longterm storing, because dirt (especially sweat) eats materials and ruins them in time.

Is ecologically produced cotton really an option without any harmful chemicals?

According to Finnish nature science professor Pekka Kauppi it is impossible to choose the most ecological option between ordinary cotton, ecologically produced cotton and artificial fibers. Ecological farming means that they don’t use pesticides or artificial fertilizers, neither in food or cotton production. So when it comes to the actual growing of cotton, yes, there is no harmful or poisonous chemicals used for ecologically produced cotton. However, turning cotton plant into a garment does require other chemicals like bleaches or dyes. Best option is non-bleached and non-dyed cotton, but here still might have been other chemical treatments done to it. It is also significant what kind of chemicals were used, but regular consumer is probably not able to find out which ones were used. If you consider all chemicals to be harmful, then no, ecologically produced cotton is not completely non-chemical product, even though they try and make it as environmentally friendly as possible. However not all chemicals are that dangerous or harmful for people.

I would like to know what clothes are as safe to buy as possible? Is manufacturing country guarantee of safety of the garment? How do I know what material, production method or country is less harmfull to my own or other’s health or less dangerous to the environment? 

This is goint to be long ramble, but try to get something out of it. Lots of information is probably still missing from this, but the whole issue is so complicated and wide, it’s pretty impossible to give full covering answer. There are some documentaries about the toxic chemicals used in fashion industry, they are rather harsh to watch. Ecological and ethical aspects and safety of garments hasn’t really touched me much. My own experiences are pretty much limited to a small seamstress boutique where I and some other members of staff got symptoms of dark coloured fabrics, mostly breathing problems and some allergies. Fact is that as long as people don’t make all fabrics and clothes themselves (like in the old days), there will always be some chemicals coming with clothes. Chemicals are used in all fabric and clothing manufacturing, but it’s a completely different thing which of them are safe and which is not. Sustainable fashion is still rather new and growing field.

Fabric industry is very difficult for ecological and ethical aspects and it’s extremely hard to make it completely without toxic chemicals, because there is so many production phases. Before t-shirt or suit is sold in shop, there are many procedures done to it, probably in several different factories. It might be difficult to follow the safety of whole production process.
1) getting the material (for example getting oil for some artificial materials,  growing linen or cotton, wool from lambs, celluloce from threes to viscose etc.)
2) spinning the material for yarn (complicated processes with many different machines and chemicals), possibly bleaching/dyeing at this point
3) bleaching or dyeing the yarn, other treatments for the yarn  (like mercerising)
4) weaving the fabric, possible bleaching/dyeing/other chemical treatments
5) sewing the garment, possible bleaching/dyeing/other treatments and finishes (manufacturing other details like buttons, zips, decorations, ribbons, laces, prints etc.)
6) storing and transportation of the product (possible pesticides or other chemicals for storing period)
7) product arrives the shop

I can’t give you absolute answers to the question what is a “good garment”, but I can give tips how to find it based on your principles and ethics. It is almost impossible to compare different textiles and find the most sustainable option. You have to decide what do you want the most. Is it the ethical manufacturing (good and safe working environment for staff, high enough salaries for them etc.) or is it the ecologically produced item (no pesticides nor artificial grow aids or GM-plants), is it the safaty of the manufacturing process and use of non-toxic chemicals or perhaps carbonprint of the product? All fabrics, both natural and artificial fibers have some bad aspects at some point during the process.

The fact that actual garment was made in your home country doesn’t guarantee that fabric was made there too. So that is not a guarantee of toxin-free garment. Unfortunately many well known clothing companies have moved all their manufacturing from home countries to cheap third world countries, so respected label on the garment doesn’t guarantee the toxic-free garment.

Here are some points you might want to consider when you are looking for garment which was manufactured as little amount of toxic chemicals and dangered the worker as little as possible.
1) Find textile which is not dyed, bleached or otherwise chemically treated. Garments with their natural colours probably contain less chemicals than bleached or dyed.
2) Stay with light colours. Some dyes are more toxic than others. You can’t really know if poisonous atso or anilline colours were used, but usually certain colours cause more allergies than others. Avoid very vibrant and bright colours (bright colours like red, yellow and blue) and black and dark blue. Creating those colours on garments require stronger chemicals than light colours. Roughly you could say that the stronger and more vibrant the colour is, the stronger the chemical and more dangerous to the workers and users.
3) Use products from small and local compenies. Then it’s usually easier to follow the production line to the very beginning and sometimes it’s even possible to find out who made the garment or where the material was produced.
4) Don’t avoid artificial materials. When comparing the whole life span of a garment the story might be a bit different than when you just look at the production line. Manufacturing of artificial materials uses loads of chemicals, that is true, but often it might happen in closed process where chemicals are collected and reused. So not all chemicals go directly to the nature and less people are in contact with the chemicals. Of course this depends a lot on the actual manufacturing country and their legislation. Also some of the artificial materials don’t require pesticides nor mold-prevention chemicals, unlike natural fibers might. Some artificial materials are dyed during the actual spinning process, so dyeing the fabric or readymade garment is not needed. Cellulose fibers are all made of wood cellulose with chemical process. Viscose (old name rayon) has a bad reputation for energydraining manufacturing process, but it is easy material to dye, and doesn’t need as rough chemicals as cotton does. Like with artificial fibers, colourings can be added to the spinning process, so it is easier to do. Lyocell is apparently the most environment friendly at manufacturing. They also usually use eucalyptus tree on it, which is fast growing plant.
5) Avoid cheap production countries. It is most likely that due to lacking in laws and surveilance together with corruptions in many third world countries the situation for workers are horric and safety at work is pretty much zero. Also production methods and machinery or tools are quite elementary and old. Quite a lot is still done by hand which means direct contact with half finished product and chemicals used in the process.  These kind of countries are atleast China, India and Bangladesh, but there are many others too.  Fabrics and garments made in western countries are most likely to be more ethical and containing less toxins because the legislation in these countries is tighter and also monitoring the laws is better than in third world countries. Production methods are also more developed and that way safer.

If you really want to push yourself on this issue, there are already brands which make sure that the whole production process is ethical and ecological, from start to finish. International  Fair Wear Foundationin works to improve the working conditions for fashion industry and they have a list of ethical brands. Oeko-tex-standard  is making sure that finished product doesn’t have any toxins or chemical residue on it, but doesn’t pick on the actual manufacturing.  European Ecolabel is awarded to products which cover the certain environment requirements, during the whole life cycle. In Finland we have webpage about “green clothing”, which collects information about sustainable fashion and garments. You might find some similar information from your own country. Or if not,  you could try couple good books about more info. Try Kate Fletcher: Sustainable Fashion and Textiles: Design Journeys, Alison Qwilt: A practical guide to sustainable fashion or Sandy Black: The Sustainable Fashion Handbook.

Why isn’t the hare’s-tail cottongrass used more in fabrics? As far as I understand, it’s common in nature and is being processed by agricultural companies. Is collecting it a problem? Do you know anything about why it’s not more widely used? 

Eriophorum vaginatum or hare’s-tail cottongrass or tussock cottongrass is a plant growing in bogs around arctic and subarctic areas. Unlike you would think based on what it looks like, the fiber is not coming from the fluffy seeds, but from the parts that are underground that have turned into peat. Fluffy seeds have been used as fillings for pillows or mattresses, but they are no good for yarns. Peat fiber is a sideproduct for peat production. Finnish peat fiber company used to have a contract with peat producer Vapo to deliver fibers. So availability is not the problem. It is actually waste product of peat production and there’s a lot of it. 

Length of the peat fibers is not much, only about three centimeters. Strength is not very good either so in a fabric it requires about half of other fibers (wool, cotton, linen)  to improve the properties. Good features are extremely good ability to keep warmth (even better than wool has) and ability to bind moisture. It’s also light weight, non-static, antibacterial and hygienic. Bad features are the fact you can’t dye it. That’s why the colour of cottongrass fabrics are usually natural, from light brown to darker brown. Added other fibers can affect on the colour, depending on how much other fibers are added. As far as I understand the most problematic thing is actually the fact that peat fiber makes lots of dust. That causes the machinery to block. Apparently there is no company doing the carding for peat fibers here in Finland, that’s why the production of peat fabrics is not very big. I have my doubts that even despite of the good features of the fiber, it’s just way too expensive and complicated to turn it into fabrics. Even if not used for fabrics and yarns, peat fibers are not completely going to waste. They are being used as material for filters and on oil spill prevention.