Tiedättekö semmoisen tunteen kun näette niin kammottavan painajaisen, että se vaivaa mielessä vielä päiviä myöhemmin? Minä en usein näe painajaisia, mutta sitten kun näen niin niissä tosiaan on ytyä. Vähän liikaakin. Olen sillä tavalla aika herkkis, ja vähän turhan vilkkaalla mielikuvituksella varustettu, että en kestä ollenkaan kauhuleffoja ja -sarjoja. Etenkin jos niissä on pyritty hermojariipivän…